Arvoisa puheenjohtaja!
Tänään käyty keskustelu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden tavoitteista ja Pohjoismaiden näkemyksistä sen kehittämisen suhteen on ollut varsin mielenkiintoinen. Erityisesti ulko- ja puolustusministerien puheenvuorot olivat mielenkiintoisia, joista lämmin kiitos heille.
Käsittelen tässä lyhyesti omia näkemyksiäni Pohjoismaiden turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.
Pohjoismaiden keskinäinen asetelma on kieltämättä hieman erikoinen, mihin tässäkin kokouksessa käytetyissä puheenvuoroissa on viitattu. Norja, Tanska ja Islanti ovat Naton jäseniä, kun taas Suomi ja Ruotsi ovat edelleen puolueettomia maita. Kummassakin maassa on kuitenkin piirejä, jotka pyrkivät siihen, että maa luopuisi tästä asemastaan ja liittoutuisi. Toisaalta Islanti ja Norja eivät ole edes Euroopan unionin jäseniä, kun taas Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on liittynyt Euroopan talous- ja rahaliittoon ensimmäisten joukossa.
Pohjoismaisen yhteistyön kannalta olisi mielestäni ollut parasta, ettei yksikään Pohjoismaa olisi liittynyt Euroopan unioniin eikä talous- ja rahaliittoon. Tästä huolimatta meille on edelleen tarjolla monia yhteistyön mahdollisuuksia, kuten tässäkin kokouksessa olemme voineet havaita.
Erityisesti pohjoismaiselle turvallisuuspoliittiselle yhteistyölle voi avata jatkossa uusia mahdollisuuksia se, ettei yksikään Pohjoismaa ole Länsi-Euroopan unionin WEU:n täysjäsen. Nythän kaikissa Euroopan puolueettomissa jäsenmaissa pohditaan sitä, kuinka nämä maat voisivat osallistua mahdollisimman täysipainoisesti EU:n kriisinhallintaan.
WEU:sta ollaan kehittämässä EU:n sotilaallista käsivartta pyrkimällä yhdistämään se unionin kanssa. Puolueettomien maiden kannalta tässä on kuitenkin se ongelma, että WEU on sotilasliitto ja Naton länsieurooppalainen pilari. Jos nykyinen WEU ja EU yhdistettäisiin, Suomi ja Ruotsi menettäisivät EU:n jäsenmaina puolueettomuusasemansa.
Tähän ongelmaan onkin ajateltu yhdeksi ratkaisuksi sitä, että WEU:n säännöistä poistettaisiin 5. artikla, joka tekee siitä sotilaallisen liittokunnan. Tällöin myös puolueettomat maat voisivat liittyä siihen ja tällöin myös sen yhdistyminen EU:n kanssa olisi hyväksyttävissä. Tämä ei kuitenkaan olisi pitemmän päälle mielestäni hyvä ratkaisu, koska EU:n kehittyminen sotilasliitoksi todennäköisesti jatkuisi.
Parasta olisikin mielestäni se, että tiivistäisimme keskinäistä pohjoismaista turvallisuuspoliittista yhteistyötämme. Tämä olisi mahdollista toteuttaa nykyisten turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen puitteissa. Jos Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat säilyttämään myös jatkossa nykyisen puolueettomuusasemansa, tähän kokonaisuuteen liittyen voitaisiin ehkä neuvotella Naton kanssa erityiset turvatakuut Suomelle ja Ruotsille kriisitilanteen varalta.
Uskon, että myös Nato olisi valmis tällaiseen järjestelyyn, koska se voisi sitä kautta ulottaa suojaavan sateenvarjonsa koko Pohjolan ylle ilman, että Venäjä reagoisi siihen voimakkaasti. Näin voitaisiin mielestäni parhaiten säilyttää se vakaus, joka täällä Pohjois-Euroopassa on viime vuosikymmeninä ollut.
Arvoisa puheenjohtaja!
Vaikka pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen onkin mielestäni mahdollista ilman, että kaikki Pohjoismaat kuuluvat Euroopan unioniin, uskon, että kaikkien mukanaolo siinä antaisi meille paremmat mahdollisuudet edistää yhteisiä tavoitteitamme, mm. täälläkin käsiteltävää pohjoista ulottuvuutta.
Tästä syystä pidänkin tärkeänä, ettei Euroopan unionista kehitetä tiivistä liittovaltiota ja sotilasliittoa vaan että siitä rakennetaan pikemminkin sellainen itsenäisten valtioiden yhteenliittymä, jossa jäsenmaiden erilaisuus ja niiden erityispiirteet, jotka ovat meille Pohjoismaillekin erityisen tärkeitä, otettaisiin nykyistä paremmin huomioon.
Uskon, että tällaiseen löyhään unioniin voisivat myös Islanti ja Norja joskus tulevaisuudessa harkita liittyvänsä.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä