Ulkoministeri Erkki Tuomioja ehdotti Reykjavikissa 6.-8.11. järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa, että luopuisimme yrittämästä koordinoida Pohjoismaiden Eurooppa-politiikkaa. Tuomiojan mielestä koordinoinnin tulisi tapahtua siellä, missä siitä kannetaan myös poliittinen vastuu eli kansallisten parlamenttien Eurooppa-valiokunnissa sekä ministeritasolla.
Tuomioja valitsi kannanotolleen oudon foorumin. Pohjoismaiden neuvoston tulevaisuudesta on keskusteltu paljon. Aiheeseen puuttui myös Keskisuomalaisen pääkirjoitus 8.11. Neuvostossa ei nykyisinkään keskustella riittävästi suurista linjakysymyksistä. Tuomiojan esittämä malli heikentäisi neuvoston asemaa ja toimintaedellytyksiä entisestään, ja kuihduttaisi sen toiminnan näpertelyksi.
Tuomiojan kannanotto näyttäytyy väistämättä siinä valossa, ettei Suomen hallitus halua keskustella Eurooppa-politiikasta pohjoismaisella tasolla. Ilmeisesti ulkoministerikin kokee Suomen irtaantumisen muiden Pohjoismaiden Eurooppa-politiikasta kiusallisena.
Kun Pohjoismaat olivat liittymässä EU:hun, kansalaisille vakuutettiin, että kysymys on vain mukaan menemisestä unioniin - mahdollisesta liittymisestä talous- ja rahaliitto Emuun tai EU:n yhteiseen puolustukseen luvattiin päättää myöhemmin erikseen, tarvittaessa kansanäänestyksellä.
Suomessa Emu-kansanäänestystä ei kuitenkaan järjestetty, vaikka kansan enemmistö sitä toivoi, eikä hallituksella liene aikomuksia järjestää kansanäänestystä myöskään suhtautumisesta EU:n yhteiseen puolustukseen.
Jos Suomi olisi valinnut Tuomiojan omienkin aiempien toivomusten mukaisesti esimerkiksi Emuratkaisussaan saman pidättyväisen linjan, jolle Tanska ja Ruotsi päätyivät, olisi pohjoismaisella yhteistyöllä nyt paremmat edellytykset.
Kuilu päätöksentekijöiden ja kansalaisten välillä kasvaa koko ajan. Suomessa kesän 1999 eurovaaleissa äänestysaktiivisuus jäi 30,1 %:iin, tämän syksyn kunnallisvaaleissa 55,8 %:iin. Mielestäni ei olekaan liioiteltua puhua demokratian kriisistä.
Kansalaisten luottamus EU:hun, ja usko demokratiaan vaikuttamisen kanavana, voidaan palauttaa vain ottamalla yleinen kansalaismielipide huomioon. Tanskan esimerkki osoittaa, että kansanäänestysten järjestäminen kaikista integraation merkittävään syventämiseen liittyvistä kysymyksistä innostaa kansalaisia perehtymään asioihin, ja vaikuttamaan niihin. Tämä malli pitäisi ottaa käyttöön kaikissa Pohjoismaissa.
Seuraava koetinkivi pohjoismaiselle yhteistyölle syntyy joulukuussa Nizzassa järjestettävässä EU:n huippukokouksessa. Sen jälkeen unioniin kuuluvat Pohjoismaat joutuvat todennäköisesti piakkoin ratkaisemaan suhtautumisensa EU:n liittovaltioytimeen, joka tulee rakentumaan puolustusyhteistyön ympärille. Pohjoismaiden tulisi sopia, että ne etenevät tässä asiassa yhteisessä rintamassa. Näin pohjoismaisella yhteistyöllä voisi olla todellista painoarvoa ja merkitystä EU:ssa.
Suomen poikkeaminen vielä tässäkin asiassa muiden Pohjoismaiden ratkaisuista olisi kuolinisku pohjoismaiselle yhteistyölle, ja Pohjoismaiden neuvostolle.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä