Tuula Peltonen (sd.) kertasi (Ksml 28.2.) Jyväskylän DI-koulutuksen vaiheita argumenteilla, joita hankkeen vastustajat ovat käyttäneet vuosikaudet.
Peltonen kirjoitti, että "Jyväskylän yliopiston hanke nousi esiin myöhemmin kuin Vaasan ja Turun hankkeet". Näin ei ole. Hakemus Jyväskylän yliopiston DI-koulutuksesta jätettiin opetusministeriöön jo vuonna 2002. Sen sijaan, että hanke olisi hyväksytty, opetusministeri Maija Rask (sd.) myönsi DI-koulutuksen Vaasalle syksyllä 2002 kesken selvitysmies Kari-Pekka Estolan selvitystyön mitätöiden näin hänen työnsä jo ennalta. Lisäksi DI-koulutus myönnettiin keväällä 2003 Turun yliopistolle, kun se suostui samassa yhteydessä aloittamaan ainoana yliopistona SDP:n ajaman sairaanhoitajien muuntokoulutuksen lääkäreiksi. Tämä jos mikä oli koplausta!
Peltonen perusteli tehtyjä ratkaisuja sillä, että "Elinkeinoelämän tuki Vaasassa ja Turussa oli tuolloin poikkeuksellisen vahvaa". Näin oli myös Keski-Suomessa. Lisäksi me tuolloiset Keski-Suomen kansanedustajat ajoimme hanketta yksissä tuumin ja päättäväisesti.
Peltonen myös väitti, että Jyväskylän osalta "tehdyt selvitykset eivät tukeneet ratkaisua" ja "ratkaisut tehtiin hallituksessa, keskustan ollessa mukana ja koko hallituksen linjaamina". Tämä ei pidä olleenkaan paikkaansa.
Opetusministeriön asettama selvitysmies Paavo Uronen nimenomaan esitti omassa selvitystyössään 24.8.2004 yksiselitteisesti: "Jyväskylän yliopistolle annetaan oikeus kouluttaa diplomi-insinöörejä toisen vaiheen ohjelmilla esitetyn suunnitelman pohjalta kuitenkin siten, että tutkintotavoite alennetaan 50:een ja pääaineet ovat informaatiotekniikka ja teollinen fysiikka mukaan luettuna nanoelektroniikka". Tätä esitystä ei tyrmätty myöskään myöhemmässä Yrjö Neuvon selvitystyössä.
Asiaa käsiteltiin ensin opetusministeri Tuula Haataisen (sd.) ja sen jälkeen Antti Kalliomäen (sd.) johtamassa, kolmen ministerin sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä, joka olisi voinut päättää asetustasoisesta muutoksesta. Ministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) huolehti osaltaan siitä, että keskustan ministeriryhmä asettui yksimielisesti Jyväskylän DI-koulutuksen tueksi. Oli valitettavaa ja asian kannalta suorastaan ratkaisevaa, ettei Peltosen puoluetoveri, tuolloinen toinen keskisuomalainen ministeri Susanna Huovinen kyennyt Kalliomäen kaudella samaan SDP:n osalta.
Nyt kun maan hallituksessa ovat sekä keskusta että kokoomus, tämä Keski-Suomen kehittämisen kannalta keskeinen asia pitäisi viedä pikaisesti päätökseen. Tiedossani ei ole, että keskustan ministeriryhmä tai keskustan edustaja sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä olisivat muuttaneet kantaansa Jyväskylän DI-koulutukseen. Näin kokoomus on asiassa temppelinharjalla.
Kun opetusministerin salkku nyt on vieläpä keskisuomalaisen ministerin hallussa, ei pitäisi olla vaikeaa kirjoituttaa opetusministeriön virkamiehellä parin rivin tutkintoasetusmuutos, viedä se sivistyspoliittiseen ministerityöryhmään ja allekirjoittaa päätös. Asia olisi todella tällä selvä, eikä mitään erillistä koko valtioneuvoston käsittelyä tarvittaisi.
Jyväskylän yliopiston oma diplomi-insinöörikoulutus olisi statukseltaan aivan toista luokkaa kuin Tampereen teknillisen yliopiston kanssa solmitun allianssiyhteistyön kautta myönnettävä tutkinto.
Allianssiyhteistyö voi varmasti tuoda jotakin hyvääkin, mutta olisin varovainen liian syvällisten yhteistyömallien kehittämisessä, sillä ne saattavat johtaa tulevaisuudessa taloudellisesti niukkenevina aikoina jopa yliopistojen yhdistämiseen. Jyväskylän yliopiston itsenäisyyden menettäminen olisi Keski-Suomen imagon ja elinvoimaisuuden kannalta suorastaan turmiollista.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri, erityisavustaja
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.