Keski-Suomessa elektroniikkateollisuuden piirissä työskentelevistä henkilöistä yli 1000 on menettänyt lyhyen ajan sisällä työpaikkansa. Tilanne tuntuu eniten Äänekosken ja Jyväskylän seuduilla, mutta heijastuu koko maakuntaan. Kehityksen seurauksena on mielestäni perusteltua kysyä, emmekö enää hallitse kansainvälistymistä.
Onko yritysten johtamisessa, rahoittamisessa ja myynneissä tehty virheitä? Miksi yhteiskunnan voimakkain tukitoimin (mm. työntekijöiden koulutus, rakennusinvestointien tukeminen) aikaansaadut tulokset valuvat ulkomaille? Mitkä ovat ulkomaalaisten konsulttifirmojen, investointirahastojen ja pörssiyhtiöiden vastuut?
Onko tämä vasta tulevan kehityksen alkua? Jos suomalainen työvoima ei ole enää kilpailukykyistä, tuotannollinen toiminta siirtyy auttamattomasti uusiin halvemman työvoiman EU-maihin ja Kauko-Itään. Mikä on teollisuusstrategiamme tässä tilanteessa?
Valitettavan usein kehitys näyttää kulkevan samaa reittiä. Yrityksen ensimmäinen omistaja ja perustaja ovat keskisuomalaisia. Yritys kasvaa voimakkaasti, mutta kasvun edellyttämät omat pääomat puuttuvat.
Yritykset joutuvat valitettavan usein rahoittajien edellyttämänä amerikkalaisomisteisten huippukalliiden konsulttiyritysten asiakkaiksi. Rahoittajaksi näyttää löytyvän usein ruotsalainen investointipankki, joka aikansa yritystä samojen konsulttien kanssa rahastettuaan myy sen eteenpäin. Miksi esimerkiksi Keski-Suomessa kansalliset rahoittajat eivät ole olleet yritysjärjestelyissä merkittävämmin mukana?
Ostaja on yleensä taho, jolla ei ole tarkoitustakaan kehittää yritystä, vaan löytää uusia asiakkaita ja markkinoita. Usein ostaja lopettaa yrityksen kokonaan, koska se haluaa turvata omien suurempien yksiköidensä markkinat. Yksikön taloudellinen kannattavuus ja tehokkuus eivät kuitenkaan aina ole ratkaisevia menestyksen mittareita.
Työtekijöiden asema on huolestuttava. Heistä on tullut ylisuuriin tuotto-odotuksiin tottuneen kasvottoman pääoman pelinappuloita. Ulkomaalaiset yritykset tulevat tänne rahastamaan, mutta eivät kanna minkäänlaista yhteiskunnallista vastuuta.
Nykyisellä lainsäädännöllä asiaan on vaikea puuttua. Yritysten kehitysvaihetta tuettaessa kuntien, kehitysyhtiöiden ja TE-keskusten tuleekin jatkossa miettiä tarkoin, miten henkilöstön asema voitaisiin turvata nykyistä paremmin mahdollisten tulevien yrityskauppojen yhteydessä.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta on erinomaista, että Keski-Suomessa on ryhdytty toimenpiteisiin henkilöstön aseman helpottamiseksi ja tuotannollisen toiminnan jatkamiseksi tai korvaavan yritystoiminnan löytämiseksi kaupunginjohtaja Arto Lepistön ja kunnanjohtaja Tarmo Pipatin johtamissa työryhmissä.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.