Käsityksemme mukaan EU:n perustuslaillinen sopimus eli perustuslaki on alistettava kansanäänestykseen. Tälle näkemykselle on kolme pääperustelua.
1) Perustuslaki muuttaa unionin jäsenvaltioiden kansalaisten suhdetta sekä omaan valtioonsa että unioniin.
Kansalaisuus, lähestytäänpä käsitettä sopimusteoreettisen tai yhteisöllisen yhteiskuntafilosofian kannalta, on kaikkien poliittisten oikeuksien perusta. Jo muutokset kansalaisstatuksessa edellyttävät mielestämme kansanäänestyksen käyttöä.
Valtiovalta kuuluu Suomen tasavallassa kansalle. Sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Mutta jos ja kun eduskunnan oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia kavennetaan ylikansallisen päätöksenteon kasvaessa, ei asiasta voi eduskunta yksin päättää.
2) Kansalaisuusstatuksen ohella itse unionin luonne muuttuu.
Unionista tulee oikeushenkilö. Unionin toimivalta laajenee paitsi suoraan, myös epäsuorasti unionin kansalaisuuden ja perusoikeuksien kautta. Etenkin uudet määrittelyt unionikansalaisten oikeuksista johtavat unionin vallan kasvuun. Jo lähtökohtaisesti unionin perustuslaki ohittaa hierarkiassa jäsenvaltion perustuslain.
Päätöksenteossa lisätään yhteispäätösmenettelyä ja neuvostossa enemmistöpäätöksiä. Ylikansallisten toimielinten valta lisääntyy. Vaikka toisaalta vahvistetaan myös neuvostoa uudella organisoinnilla ja viroilla, heikkenee sen ja samalla jäsenvaltioiden asema itse lainsäädännössä.
3) Kansanäänestystarvetta pohdittaessa perustuslakia tulee verrata Maastrichtin sopimuksen unioniin, eikä Nizzan sopimuksen unioniin, koska Maastrichtin sopimus sisältyi kansanäänestyksessä olleeseen liittymissopimukseemme vuonna 1994.
On lukuisia kysymyksiä, joista kansa ei ollut Maastrichtin sopimuksesta ja Suomen liittymisestä äänestäessään tietoinen: Että talous- ja rahaliittoon on pakko liittyä ja että siihen tullaan liittymään ilman kansanäänestystä; että maataloutemme erityisoloista johtuvat ratkaisut eivät olleet pysyviä vaikka luonnonolomme sellaisia ovatkin; että unioni saa perustuslain ja muuttuu liittovaltioksi.
Näiden muutosten hyväksyttävyys olisi oikeudenmukaista asettaa kansan punnittavaksi.
On syytä kommentoida muutamaa kansanäänestyksen vastustajien keskeistä väitettä.
Ensiksikin esiintyy usein niin sanottu "viettävä pinta" - argumentti. Sen mukaan kansanäänestyksen käyttö tässä kysymyksessä johtaa siihen myös toisissa. Tämä on epärehellinen väite. EU-perustuslaki on kansalaisuuden ja kansakunnan itsenäisyyden perusteita koskettava asia, jota ei voi rinnastaa mihin tahansa muuhun asiaan. Sitä paitsi kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään aina erikseen, joten mitään pelotellun kaltaista "automaatiota" ei synny.
Toinen kansanäänestyksen vastustajien argumenttien lempilapsista on, ettei kansalla voi olla tarpeeksi tietoa perustuslaista, ja siksi eduskunnan yksin tulee päättää asiasta. Tämä ylimielisyys muistuttaa suuresti Täällä Pohjantähden alla - romaanitrilogiasta tuntemamme paronin käsitystä yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Maa siis suistuu onnettomuuteen jos "tyhmä kansa" saa päättää - tai tässä tapauksessa edes "neuvoa". Milloinkahan tämän argumentin puoltajat pannevat alulle presidentin vaalitavan muutoksen?
Kolmanneksi on kansaa peloteltu sillä, että joutuisimme eroamaan unionista, ellemme hyväksy perustuslakia. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. On varmaa, että perustuslaki hylätään useissa jäsenvaltioissa. Nämä valtiot jatkavat toimintaansa nykyisenkaltaisen unionin puitteissa - aivan kuten Ruotsi, Tanska ja Englanti tekevät nyt, vaikka eivät ole rahaliiton jäseniä.
Neljänneksi kansanäänestystä pidetään mahdottomana, koska sitä ennen pitäisi arvioida ja ennustaa sekä esitellä kaikkien sopimuksen yksityiskohtien muutosten vaikutukset ja verrata niitä ennustukseen siitä tilanteesta, ettei sopimusta muuteta. Oireellista muuten on, että kansan katsotaan tarvitsevan päätöksenteon tueksi tällaista analyysia, mutta ei eduskunnan! Ja jos joku Suomessa yhä uskoo yhteiskuntakybernetiikkaan, olisi valtio-opin peruskurssin päivittäminen hänelle hyvään tarpeeseen.
Olemme hämmästelleet kansanäänestyskeskustelun ilmapiiriä, joka on kyllä historiastamme kiusallisen tutun itsesensuurin leimaama. Kansanäänestyksen kannattajistakin siteerataan yleensä vain niitä, joiden mielestä kansanäänestys olisi hyvä tapa lisätä tietämystä unionista ja levittää unionin arvoja ja sanomaa kansalle.
Missä ovat valtamediastamme kriittiset näkemykset? Miksi kansanäänestystä markkinoidaan unionin tiedotus- ja propagandakanavana, kun kysymys on Suomen kansan poliittisista oikeuksista!
Oma käsityksemme on, että todellisuudessa kansanäänestystä ei haluta siksi, että tiedetään unionin ja sen tiivistyvän kehityssuunnan kannatuksen olevan kansan keskuudessa varsin alhaiset.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
OSSI MARTIKAINEN
Keskustan puoluehallituksen jäsen,
Lapinlahti
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.