Suomen Emu-jäsenyyttä “vastustanut” keskustan Esko Aho toivoi pian vappuna Brysselissä järjestetyn EU-maiden huippukokouksen jälkeen Ruotsin, Iso-Britannian ja Tanskan liittyvän Emuun mahdollisimman nopeasti. Keskustan Emu-työhmää vetänyt kansanedustaja Mauri Pekkarinen puolusteli kiertokirjoituksessaan (mm. Keskisuomalainen 14.5.) tätä Ahon takinkäännöksi tulkittua lausuntoa.
Kuulun niihin, joiden mielestä Aho ei kääntänyt takkiaan. Perustelen kantani seuraavassa.
Mauri Pekkarinen johti puhetta 13.7.1994 valtioneuvoston istunnossa, jossa päätettiin kansalaisille toimitettavan EU-jäsenyyttä koskevan tiedotteen sisällöstä. Tiedotteessa mm. todetaan: “Tulevaisuuden tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteensovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.”
Samassa tiedotteessa myös todetaan: “Jäsenmaiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.”
Keskustan puoluekokous kesällä 1996 ei ottanut kantaa Suomen Emu-jäsenyyteen, vaan pitäytyi vastustamaan koko Emu-suunnitelmaa. Tuolloin Suomen Emu-jäsenyyteen päätettiin ottaa kantaa vasta myöhemmässä puoluekokouksessa, tarvittaessa ylimääräisessä.
Jos keskusta olisi tosissaan vastustanut Suomen Emu-jäsenyyttä, ylimääräisen puoluekokouksen valmistelut olisi tullut käynnistää todenteolla heti sen jälkeen, kun joulukuussa 1996 järjestetty EU:n Dublinin huippukokous oli päättänyt, että Emu toteutetaan.
Ylimääräinen puoluekokous olisi näin ollen tullut järjestää viimeistään alkukesästä 1997, jolloin siihen olisi ehditty kunnolla valmistautua. Näin keskusta olisi voinut vaikuttaa mm. ay-liikkeen ja muiden puolueiden vielä käynnissä oleviin Emu-kannan määrityksiin.
Puoluekokous kuitenkin lykättiin - mm. keskustan oman Emu-työryhmän työn keskeneräisyyteen vedoten - syyskuun 28. päivään. Kun keskusta päätti omasta kannastaan, johtava hallituspuolue Sdp oli jo asettunut tukemaan Suomen Emu-jäsenyyttä - juna oli mennyt menojaan.
Miten puolueen toiminta Emu-kysymyksessä on sitten ymmärrettävissä?
Keskusta sitoutui EU-jäsenyyden hyväksyessään Maastricht-Euroopan luomiseen - tämän vuoksi Emua ei haluttu vastustaa periaatteellisesti: esiin nostettiin vain taloudellisia, ei poliittisia perusteluita. Jos EU:n yhteiseksi tavoitteeksi asetetulta Emu-jäsenyydeltä ja mahdolliselta tulevalta sotilasliiton jäsenyydeltä oltaisiin haluttu varmuudella välttyä, keskustan olisi pitänyt vastustaa jo Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä.
Ahon kohua herättänyttä lausuntoa ei siis voida tulkita takinkäännöksi, vaan johdonmukaiseksi jatkoksi edellisen hallituksen Eurooppa-politiikalle. Nähtäväksi jää, mikä on keskustan kanta käynnissä olevaan liittovaltiokeskusteluun. Kannattaako puolue edelleen EU:n kehittämistä Maastrichtin sopimuksen mukaiseksi keskittyneeksi liittovaltioksi?
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä