Tuoreessa Tieto & trendit -lehdessä 7/2010 julkaistussa artikkelissa Olli Savela Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä oli laskenut valtion työpaikkakehityksen muutoksen vuosina 1995-2007. Lopputulos on maakuntien Suomen näkökulmasta karmaisevaa luettavaa.
Lipposen ja Vanhasen hallitukset ilmoittivat virallisesti tavoitteekseen valtion työpaikkojen alueellistamisen pois Helsingistä. Savelan artikkeli osoittaa, että käytännössä on toimittu päinvastoin: työpaikkoja on lisätty pääkaupunkiseudulla ja vähennetty maakunnista. Valtio on lisännyt viime vuosina työpaikkojaan eniten Uudellamaalla (+6526), Pirkanmaalla (+1192) ja Satakunnassa (+85).
Muissa maakunnissa valtion työpaikat ovat vähentyneet. Eniten työpaikkoja on vähennetty Pohjois-Suomesta: Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta, yhteensä 4000 työpaikka. Keski-Suomi on selvinnyt vähemmällä, mutta meiltäkin on vähennetty 124 työpaikkaa.
Kunnittain tarkasteltuna työpaikkoja on Helsingin ohella (+6014) lisätty merkittävästi Tampereella (+1711) ja Vantaalla (+1141). Työpaikkoja on lisätty muissakin kasvukeskuksissa, mihin ovat merkittävästi vaikuttaneet korkeakoulut. Jyväskylä on saanut 480 työpaikkaa. Maakuntamme suurin menettäjä on ollut Saarijärvi 141 työpaikan vähennyksellä.
Varuskuntien lakkautuksilla ja siirroilla on ollut merkittävä rooli valtion työpaikkojen uudelleen sijoittumisessa. Yleensä työpaikkoja eniten menettäneet kunnat ovat sijainneet syrjemmällä, mutta joukossa on muitakin isoja kaupunkeja.
Vuosi 1995 oli valittu vertailuvuodeksi, koska siihen mennessä muun muassa posti- ja telelaitos ja rautatiet oli yhtiöitetty. Valtio on sen jälkeenkin yhtiöittänyt joitakin toimintojaan, mutta ei kovin merkittävässä määrin. Yhtiöitettyjen toimipaikkojen työpaikat ovat pääosin säilyneet, mutta eivät valtion työpaikkoina. Niihin luetaan valtion liikelaitosten ja muun muassa Kelan, Rayn ja Suomen Pankin työpaikat. Valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikat eivät ole mukana luvuissa.
Savelan artikkeli osoittaa, että Suomen kehityksen suunnan muuttaminen on välttämätöntä. Lipposen ja Vanhasen hallitusten politiikka on kiihdyttänyt muuttoliikettä maakunnista keskuksiin. Tämä on tullut sekä rakenteellisesti että yksilöllisesti kalliiksi kaikille suomalaisille. Väestön keskittyminen nostaa asuntojen hintaa toisaalla ja vastaavasti laskee tyhjentyvillä alueilla. Asuntojen, koulujen ja päiväkotien tyhjilleen jättämisen ja sulkemisen toisaalla ja uudelleen rakentaminen kasvukeskuksissa maksamme me kaikki suomalaiset. Onko tässä mitään järkeä?
Myös korkeakoulujen voimavarojen keskittäminen Aalto-yliopistolle, liikenneinfratruktuurin keskittäminen Länsi-Metron kaltaisille satojen miljoonien eurojen hankkeille pääkaupunkiseudulla ja Sipoon "ryöstö" Helsingin kasvun tarpeisiin ovat olleet väärää politiikkaa.
Seuraavalla vaalikaudella tämä metropolipolitiikan linja on päättäväisesti katkaistava. Alueellista kehitystasapainoa on vaalittava. Koko Suomi on pidettävä elinvoimaisena ja asuttuna.
Keski-Suomen ja Jyväskylän osalta tämä tarkoittaa muun muassa oikeudenmukaisia ratkaisuja korkeakoulujen määrärahoja jaettaessa, nopeiden liikenneyhteyksien turvaamista pääkaupunkiseudulle Jämsä-Lahti -oikoradan muodossa ja EU:n aluetukirahojen jaosta päätettäessä.
Elämme etsikkoaikaa, jossa epäonnistumiseen ei kerta kaikkiaan ole varaa sortua.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.