Viikonloppuna julkaistiin Helsingin Sanomissa varsin mielenkiintoinen gallup-tutkimus eri puoluekantoja edustavien henkilöiden suhtautumisesta Suomen EU-jäsenyyttä koskeviin kysymyksiin. Taulukoin seuraavassa Suomen Keskustaa kannattavien tutkimukseen osallistuneiden mielipiteitä.
Kysyttäessä tyytyväisyyttä Suomen EU-jäsenyyttä kohtaan vastausvaihtoehtoina oli olla joko erittäin- tai melko tyytyväinen tai erittäin- tai melko tyytymätön sekä vastaamatta jättäminen. Taulukoin tämän kysymyksen osalta vastaukset hieman suppeammin johtamalla annetuista vastauksista selkeästi joko kyllä- tai ei- sekä ei osaa sanoa-mielipiteet.
On ollut varsin mielenkiintoista seurata Suomen ensimmäisiä kuukausia EU:n jäsenenä. Monet arvovaltaiset tahot; elinkeinoelämän johtajat ja valtaa pitävät poliitikot kannattivat Suomen jäsenyyttä ennen kansanäänestystä viime syksynä. He korostivat Suomen säilyvän sotilaallisesti liittoutumattomana EU:n jäsenenäkin ja puhuivat avoimesti subsidiareetti-, eli läheisyysperiaatteesta, joka tarkoittaa kansallisen päätösvallan keskeisyyttä EU:n jäsenmaissa.
EU:n vastustajat epäilivät tämän periaatteen toimivuutta; olivathan EU:n jäsenmaat ja sen jäsenyyttä hakeneet maat hyväksyneet Maastrichtin sopimuksen, joka tähtää mm. yhteiseen ulko- ja turvallisuuspoliitiikkaan ja talouspolitiikkaan, jonka keskeisenä tavoitteena on edetä tämän vuosituhannen loppuun mennessä ns. EMU:n kolmanteen vaiheeseen, eli yhteiseen rahaan, ecuun.
Suomen liityttyä EU:n jäseneksi eduskunnan 2/3 päätöksellä, Suomi menetti vasta kansallisen maatalouspolitiikkansa. Tästä on ollut jo varsin kohtalokasta haittaa maanviljelijöille ja koko elintarvikeketjulle. Byrokraattiset, monelle maanviljelijälle mahdottomasti ymmärrettävät tukihakemukset ovat lisänneet viljelijöiden paineita kohtuuttomasti. Kun tähän lisätään vielä Lipposen hallitukseen poliittisen taktikoinnin vuoksi otetun sitoutumattoman maaseudun tuhoajan, maatalousministeri Kalevi Hemilän näkemykset maaseudun tulevaisuudesta EU-Suomessa, ovat maanviljelijöiden paineet käymässä lähes sietämättömiksi. Velattomilla tiloilla on jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä kovassa EU-kilpailussa, mutta sukupuolenvaihdoksen kokeneet, velalliset tilat ovat joutumassa täysin kestämättömään tilanteeseen; niillä ei ole tulevaisuutta EU-Suomessa.
Viime aikoina tiedotusvälineissä on julkaistu gallup-tutkimuksia EU-jäsenyyden kannatuksesta myös muissa vuoden alussa EU:iin liittyneissä ja siihen liittymättä jättäneissä maissa. Itävallassa ja Ruotsissa jäsenyyden kannatus on romahtanut pohjalukemiin; alle puoleen siitä mitä se oli kansanäänestyksissä. Norja, joka ei liittynyt EU:n jäseneksi, on ollut päätökseensä varsin tyytyväinen; lähes 60% kansalaisista on sitä mieltä, että EU:n ulkopuolelle jättäytyminen oli viisas päätös. Suomessa ainoastaan Keskustan ja Vasemmistoliiton kannattajat näyttävät HS-gallupin mukaan vastustavan jyrkästi jäsenyyttämme. Tutkimuksesta on kuitenkin pääteltävissä, että jos Suomea lähdetään viemään kohti EU:n yhteistä rahaa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jäsenyyden vastustus lisääntynee muissakin kansalaispiireissä.
Suomen Keskusta on EU:n kehittämistä koskevissa kysymyksissä avainasemassa. Suomen pitkäaikaisimman ulkoministerin, europarlamentaarikko Paavo Väyrysen asiantuntemusta Suomen ja Suomen Keskustan kannattaa hyödyntää. Hän onkin aistinut Keskustan kentän tunnot paremmin kuin kukaan muu. Hänen viitoittamaansa tietä tulee Keskustan europolitiikankin kulkea.
Suomen tulee pysyttäytyä liittoutumattomana; Lipposen hallituksen esityksen toteutuminen suomalaisten valmiusjoukkojen perustamisesta olisi jo vaarallinen askel ulos perinteiseltä turvallisuuspoliittiselta linjalta; Suomi ei ole kenellekään velvollinen, eikä sen tule lähettää omia kansalaisiaan taistelemaan ylikansallisissa joukoissa toista maata vastaan, muussa kuin oman alueensa puolustustarkoituksessa. Sen sijaan rauhanturvatoimintaa voidaan edelleen kehittää.
Suomen ei tule myöskään lähteä mukaan EMU:n kolmanteen vaiheeseen; yhden valuutan järjestelmään, jonka jälkeen meillä ei enää olisi omaa valuuttaa, Suomen markkaa. Suomen kaltaisen pienen maan tulee säilyttää kansallinen talouspolitiikka ja oma keskuspankki, jotta voimme tarvittaessa säädellä kilpailukykyämme ja korkopolitiikkaamme.
Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen otsikoi lauantain kirjoituksensa: "Keskusta hakee tietä menestykseen". On selvää, ettei menestystä tule, ellei puolue toimi niiden asioiden puolesta, jotka Suomen kaltaisen pienen maan kannalta ovat elintärkeitä ja joita sen äänestäjäkunnan merkittävä enemmistö kannattaa. Liityessään EU:n jäseneksi, Suomi ei menettänyt itsenäisyyttään, mutta jos EU:sta kehittyy Maastrichtin sopimuksen kaltainen tiivis yhteisö, keskeinen osa omasta päätösvallastamme siirtyy ylikansallisen päätösvallan armoille.
Suomen kansan enemmistö ei EU-jäsenyyttä kannattaessaan tätä halunnut. EMU:sta ja mahdollisesta liittymisestä sotilasliittoihin tulee järjestää uusi kansanäänestys. Kansaa ei kahdesti petetä, tästä vallitsee jo laaja yksimielisyys.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä