Vuoden 2003 aikana tehtiin monia päätöksiä, jotka muuttavat maatalouden tukijärjestelmää lähivuosina. EU:n maatalousministerit sopivat kesäkuussa yhteisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin uudistuksesta.
Suurimmat muutokset tukijärjestelmässä tapahtuvat vuodesta 2005 alkaen, jolloin luonnonhaittakorvaus- (lfa) ja ympäristötukijärjestelmät uusiutuvat. EU:n kokonaan rahoittamaan uuteen tilatukijärjestelmään voidaan siirtyä jo vuonna 2005, mutta siihen on siirryttävä joka tapauksessa viimeistään 2007. Vuotta 2004 voidaankin pitää siten eräällä tavalla välivuotena, jolloin pääosa tukimuodoista jatkuu nykymuotoisena ja muutokset vuoteen 2003 ovat suhteellisen pieniä. Merkittävimmät yksittäiset muutokset ovat maidon EU-tukijärjestelmän ja maatalouden ympäristötuen kansallisen lisäosan käyttöönotto.
EU:n maatalouspolitiikan ennakoitua syvällisempi ja laajempi uudistus oli tarpeen EU:n laajentumisen ja maailmankaupan vapautumisesta käytävien WTO-neuvottelujen vuoksi niin että tukien pysyvyys EU:ssa tulisi aiempaa vakaammalle pohjalle. Siksi tukia irrotetaan tuotannosta. Myös kansallisten tukien siirtymä LFA:n suuntaan helpottaa Suomeen kohdistuvia WTO-paineita. Lisäksi komission tavoitteena oli markkinaehtoisuuden parantaminen.
Suomen on lähikuukausina, huhti-toukokuun vaihteessa, valittava uudistuksen toimeenpanon malli, vaikka itse toimeenpano tapahtuukin ilmeisesti vasta 2006. Vaihtoehtoina ovat tilan omaan tukihistoriaan perustuva tilakohtainen malli, jossa kunkin tilan tuet jaetaan sen omille tukikelpoisille peltohehtaareille, joka pysyisi jatkossa samana (tukikelpoisia eivät ole hedelmät, vihannekset ja ruokaperuna), alueittainen tasatukimalli, jossa tuki maksetaan koko maassa tai alueittain saman suuruisena kaikille hehtaareille, tai näiden yhdistelmä, jonka perustana on sama tuki kaikille hehtaareille koko maassa tai alueittain (nurmille tuki voi olla suurempi, maito- ja nautatiloille voidaan maksaa hehtaarikohtaista lisätukea).
Lisäksi luonnonhaittakorvauksen (lfa) ja ympäristötuen mallit pitää esittää komissiolle touko-kesäkuussa. Samalla pohditaan myös nautapalkkioita ja kuivaustuen jatkoa. Toimivan ja mahdollisimman hyvän kokonaisuuden aikaan saaminen on nyt suorastaan välttämätöntä.
Eri tukimalleja on verrattava toisiinsa sekä tila- että kokonaistasolla. Tilatukimallin ongelmat syntyvät siitä, kun tilat aikaa myöten vaihtavat omistajaa ja tuotantosuuntaa. Tällöin esimerkiksi kahden samanlaisen naapurustilan hehtaarituki voi muodostua erisuuruiseksi sen vuoksi, että toisella oli muutama vuosi sitten karjaa. Tasatukimalli puolestaan johtaisi hyvinkin suuriin välittömiin tukisiirtymiin tilojen välillä. Tässä on todettu niin suuria ongelmia, että siihen tuskin päädytään. Yhdistelmätukimallissakin tapahtuisi tukisiirtymiä, mutta tasatukimallia vähemmän. Todennäköisimmin Suomessa päädytäänkin yhdistelmätukeen. Tuloksena olisi siis malli, jossa osa tilatuesta tulisi viitevuosien 2000-2002 perusteella tilakohtaisena ja osa alueellisena tasatukena.
Jos yhdistelmätuki tulee valmisteluun, on päätettävä, missä suhteissa tilakohtaista ja tasatukea yhdistetään yhdistelmämalliin. Samalla on päätettävä, siirrytäänkö yhdistelmämallin sisällä jonkin siirtymäjakson aikana lähemmäs tasatukea.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.