Pääministeri Matti Vanhanen on kantanut toistuvasti huolta suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden pitkistä valmistumisajoista. Keinoksi niiden lyhentämiseksi hän on esittänyt opintotukijärjestelmän kehittämistä kannustavammaksi. Toimenpiteistä on tarkoitus päättää marraskuun lopussa valmistuvan opetusministeriön valmistelutyön jälkeen.
Pääministerin huoli on aiheellinen. Suomessa valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin kuin useimmissa muissa maissa. Puolitehoisesta opiskelusta aiheutuu haittaa opiskelijoille itselleen sekä kustannuksia kansantaloutemme lisäksi korkeakouluille.
Edellisestä opintotuen kokonaisuudistuksesta on aikaa yli kymmenen vuotta. Vuonna 1992 toteutetun uudistuksen jälkeen opintotuki koostui kolmesta osasta: opintorahasta, opintolainasta ja asumislisästä. Suoraan maksettava opintoraha yli kaksinkertaistui, mutta samalla valtion maksama korkotuki opintolainoille poistui.
Opintotukiuudistus onnistui vain osittain. Opintolaina menetti uudistuksen myötä keskeisen merkityksensä opiskelijoiden toimeentulossa. Opiskelijat käyvät töissä rahoittaakseen opintonsa, sillä opintolainaa ei enää mielletä opintotuen osaksi, vaikka reaalikorko on nykyisin lähellä nollaa.
Uudessa hallitusohjelmassa onkin asetettu tavoitteeksi opiskelijoiden opintososiaalisen aseman kohentaminen, "jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät".
Tämä tavoite on saavutettavissa ainakin kahdella tavalla: opintorahan tasoa merkittävästi korottamalla, tai luomalla stipendijärjestelmä, jolla opiskelijoita kannustettaisiin nykyistä nopeampaan valmistumiseen.
Kun tiedämme valtiontalouden realiteetit, voimme myöntää, ettei opintotuen merkittävä korottaminen - opintolainaosuutta lukuun ottamatta - ole mahdollista ainakaan lähiaikoina. Realistiseksi uudistuskeinoksi jää siis stipendijärjestelmän luominen. Sillä kannustettaisiin niitä opiskelijoita, joilla on oppiaineestaan riippuen halua ja valmiuksia valmistua nopeasti.
Stipendit voitaisiin rahoittaa käyttämättä jääneistä opintorahakuukausista. Jos opiskelija asettaisi tavoitteekseen valmistua esimerkiksi neljässä vuodessa, hän pystyisi ottamaan huoletta opintolainaa tietäessään, että pystyy maksamaan sen opintojen päätyttyä saamastaan stipendistä takaisin.
Jotta järjestelmä ei eriarvoistaisi opiskelijoita, tulisi tukikuukausien enimmäismäärä porrastaa eri tieteenaloilla todellisia keskimääräisiä opiskeluaikoja vastaavaksi.
Jos tämänsisältöinen järjestelmä saataisiin aikaiseksi, arvioni mukaan hyvin moni opiskelija olisi valmis nopeuttamaan opiskelutahtiaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.