Kansantaloutemme on kehittynyt viime vuosina erinomaisesti. Suomalaiset yritykset ovat löytäneet uusia markkinoita, ja kasvaneet niiden myötä jopa johtavaan asemaan maailmassa.
Nämä tekijät eivät kuitenkaan valitettavasti kerro koko totuutta yhteiskuntamme tilasta.
Avoimeen markkinatalouteen kuuluva kilpailu on koventunut. Talouskasvu ja hyvinvointi eivät jakaudu sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti. Pitkäaikaistyöttömyys, ja siihen liittyvä syrjäytymisen kierre, on pysynyt yhteiskuntamme suurimpana perusongelmana. Nämä tekijät ovat synnyttäneet yhteiskuntaamme eriarvoisuutta.
Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää valtiovallan välittömiä toimenpiteitä.
Yhteiskuntamme ominaispiirteenä on onneksemme säilynyt rauhallisuus. Erityisesti nuorison keskuudessa on kuitenkin noussut esiin uutena pelottavana piirteenä kasvava suvaitsemattomuus ulkomaalaisia ja erirotuisia ihmisiä kohtaan. Tämä kehityssuunta ei ole yhteiskuntamme valtavirta, mutta rasismista on jo valitettavasti tullut osa arkipäiväämme.
Muukalaisviha on lisääntynyt kaikkialla muuallakin Euroopassa. Se on kasvanut erityisesti vaikean työttömyyden alueilla, joissa pitkäaikaistyöttömyys ja sosiaalinen eriarvoistuminen ovat johtaneet syrjäytymiseen. Myös Suomessa rauhattomuuden lisääntyminen ja suvaitsemattomuus ovat selvästi seurausta yhteiskuntamme eriarvoistumisesta.
Tämäkin kehityssuunta kaipaa pikaista korjausta.
Meillä ei tietenkään ole yhtä yksinkertaista keinoa rasismin vähentämiseksi ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassamme. Kokonaisvaltainen muutos edellyttää asenteidemme ja toimintatapojemme muuttumista, mutta myös valtiovallan panostamista eriarvoisuuden kitkemiseen yhteiskunnastamme.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli kuitenkin oikeassa, kun hän sanoi ensimmäisessä uuden vuoden puheessaan, ettei suvaitsevuus vallitse itsestään, vaan siihen tarvitaan jokaista meistä.
Suomen kaltaisessa tasa-arvoisessa ja demokraattisessa järjestelmässä enemmistö voi tehdä koko kansakuntaa sitovia päätöksiä. Suomalaisten enemmistön velvollisuus on huolehtia syrjäytyneistä, ja turvata yhteiskunnassamme myös vähemmistöjen oikeudet. Yhteiskuntamme ominaispiirteenä on säilytettävä rauhallisuus, ja kansakuntamme perusarvona ihmisten tasavertaisuus.
Myös me täällä eduskunnassa olemme kiinnittäneet huomiota rasismin muodostamaan ongelmaan. Eduskuntaryhmät hyväksyivät viime lokakuussa yhteisen julistuksen, jossa sovittiin periaatteista rasismin ja muukalaisvihamielisyyden ehkäisemiseksi.
Pelkkä julistus ei tietenkään riitä. Se on muutettava käytännön toiminnaksi. Rasismia vastaan on ryhdyttävä toimimaan juuri nyt, kun ongelma ei Suomessa vielä ole hallitsemattoman suuri.
PETRI
NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä