Suomen oikeudesta jäädä Euroopan talous- ja rahaliiton (Emun) kolmannen vaiheen ulkopuolelle esiintyy monenlaisia tulkintoja. Joidenkin mielestä Suomi sitoutui EU-sopimuksen hyväksyessään myös Emuun. Maastrichtin sopimuksen mukaan poikkeus rahaliittoon liittymisestä koskee vain Iso-Britanniaa ja Tanskaa. Toiset taas muistuttavat, että ratifioidessaan EU-sopimuksen Suomen eduskunta edellytti, että mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan erikseen. Myös Ruotsin hallitus ilmoitti jäsenyysneuvottelujen aikana, että päätöksen Emuun menosta tekee Ruotsin valtiopäivät.
Jos Suomi ja Ruotsi täyttävät vuoden 1998 alussa Maastrichtin sopimuksen mukaiset Emun lähentymiskriteerit, niiden on sopimuksen mukaisesti siirryttävä Emun kolmanteen vaiheeseen 1.1.1999, mikäli keväällä 1998 kokoontuva unionin jäsenmaiden edustajista koostuva neuvosto määräenemmistöllä niin päättää.
Mikäli Suomen ja Ruotsin parlamentit torjuisivat liittymisen Emun kolmanteen vaiheeseen, syntyisi ristiriita EU:n ja näiden maiden lainsäädännön välille. Tällaisessa tilanteessa EU:n tuomioistuin joutuisi ottamaan kantaa siihen, kumpi päätös on voimassa. Koska unionin lainsäädäntö menee kansallisten lainsäädäntöjen edelle, todettaisiin parlamenttien päätökset todennäköisesti lain vastaisiksi.
Käytännössä kuvaillun kaltaiseen ristiriitatilanteeseen ei kuitenkaan haluttaisi ajautua, koska se paljastaisi Euroopan kansoille, etteivät unionin jäsenvaltiot ole enää itsenäisiä. Tämän vuoksi on perusteltua olettaa, että unionin jäsenmaiden edustajista koostuva neuvosto kunnioittaa kansallisten parlamenttien ratkaisuja päättäessään siitä, mitkä maat siirtyvät Emun kolmanteen vaiheeseen ensimmäisenä.
Pääministeri Paavo Lipposen mielestä Suomen on siirryttävä Emuun ensimmäisten maiden joukossa. Meneillään oleva valtiosääntöuudistus ja Suomen Emu-ratkaisu yritetään kytkeä ovelasti yhteen.
Suomen eduskunta hyväksyi 1991 pääministeri Harri Holkerin hallituksen aloittaman valtiosääntöuudistuksen, jonka myötä Suomen hallitusmuotoon kirjattiin: “Suomen rahayksikkö on markka.” Aikaisemman muotoilun mukaan Suomen rahayksiköstä säädettiin lailla. Suomen nykyinen Emua ajava hallitus varmasti harmittelee, että tuo hallitusmuodon kohta koskaan muutettiin.
Kansanedustaja Paavo Nikulan johtaman uuden valtiosääntökomitean luonnoksen mukaan hallitusmuodossa palattaisiinkin vanhaan määritelmään. “Uusi muoto” kuuluisi: “Suomessa käytössä olevasta rahasta säädetään lailla.” Jos tällainen muotoilu tulee hyväksytyksi, tarkoittaa se käytännössä sitä, että eduskunta voi yksinkertaisella enemmistöllä päättää markan poistamisesta ja euron ottamisesta käyttöön. Perustuslain muutokset on tarkoitus hyväksyttää kahdessa peräkkäin valitussa eduskunnassa, nykyisessä yksinkertaisella enemmistöllä ja vuonna 1999 valitussa 2/3 enemmistöllä.
Jos Emu toteutuu 1.1.1999, kansalliset valuutat jäävät käyttöön 1.1.2002 asti, jolloin euro tulee käyttöön niiden rinnalle. 1.7.2002 alkaen eurosta tulisi Emuun kuuluvien maiden ainoa maksuväline. Uusi hallitusmuoto on tarkoitus hyväksyä ensimmäisen kerran 1998, jonka jälkeen eduskunnalla olisi siis vuoteen 2002 asti aikaa “säätää lailla” Suomen rahayksiköksi euro. Valtionvarainministeri Sauli Niinistön mielestä itse Emu-päätös voidaan tehdä eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä, koska EU-jäsenyys hyväksyttiin 2/3 enemmistöllä.
Niinistön-malli kuitenkin horjuu. Kun perustuslakivaliokunta aikanaan päätti, että Suomen liittyminen EU:iin voidaan hyväksyä eduskunnassa 2/3 enemmistöllä, valiokunta ei ottanut kantaa Emuun, jonka hyväksyminen olisi edellyttänyt muutosta perustuslakiin. Emun hyväksyminen EU-päätöksen yhteydessä olisi siis edellyttänyt kiireellisenä 5/6 enemmistöä, jota ei olisi tuolloin eduskunnasta löytynyt. Turvatakseen EU-päätöksen läpimenon, eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan päätöksen mukaisesti, että Emusta päätetään aikanaan erikseen.
Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miten Emun kolmanteen vaiheeseen siirtyminen voitaisiin hyväksyä eduskunnassa pienemmällä enemmistöllä kuin EU-jäsenyys.
Entäpä jos 1999 valittu uusi eduskunta ei vahvistakaan 2/3 enemmistöllä uutta hallitusmuotoa. Miten ristiriita Suomen markan ja euron välillä silloin ratkaistaisiin? Emun käsittelyjärjestyksestä päättävän perustuslakivaliokunnan on mietittävä myös näitä kysymyksiä.
Perustuslakivaliokunnan jäsenten ei pidä sortua Emun käsittelyjärjestyksestä päätettäessä poliittisiin intohimoihin ja sotkea päätöksentekoonsa tarkoituksenmukaisuutta ja taktiikkaa. Päätöstä tehtäessä valiokunnan jäsenten on pitäydyttävä yksinomaan valtiosäännössä.
Parasta olisi, jos Emu-päätös ja hallitusmuodon muutos käsiteltäisiin eduskunnassa yhtä aikaa. Tällöin Emun käsittelyyn tarvittaisiin ainakin 2/3 enemmistö. Jos Suomi sen sijaan viedään Emuun hallituksen kaavailemilla menettelytavoilla, vaarannetaan samalla koko poliittisen järjestelmämme uskottavuus.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden ylioppilas,
Jyväskylän kaupunginvaltuutettu