Arvoisat juhlavieraat,
Aloitin opintieni Lehtolan koulussa 18 vuotta sitten, syksyllä 1981. Lehtolasta koulutieni jatkui ensin Jyväskylän maalaiskunnassa Vaajakosken Janakan koulussa, sitten Jyväskylässä, ensin Normaalikoulussa lukiosta valmistumiseen saakka, sitten yliopistossa, josta valmistuin viime keväänä.
Lehtolan koulussa viettämäni aika on kuitenkin jäänyt tästä kaikesta lähtemättömänä mieleeni.
Syksy 1981 oli perheellemme raskas. Pappani Viljo menehtyi onnettomuudessa Kalmarissa ja mummoni Anni jäi yksin kantamaan vastuuta yhä suuremmaksi kasvaneesta maatilasta. Isäni toimi tuolloin tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Äitini sai samana syksynä matematiikan opettajan toimen Saarijärven lukiosta. Niinpä muutimme äitini kanssa asumaan mummoni luokse Neittaanmäelle.
Vanhempani päättivät laittaa minut kouluun, koska olin heidän mukaansa liian innokas osallistumaan maataloustöihin - niihin liittyi liikaa vaaroja. Tätä "kieltoa" olen usein jälkikäteen harmitellut. Mieleni paloi töihin, ja onneksi sainkin kesäisin valvonnan alaisena kuljettaa traktoria pellolla ja osallistua heinänkorjuutöihin.
Lapsena minulla oli selkeät tulevaisuuden suunnitelmat. Muistanpa silloin sanoneenikin isälleni: "Jos en saa nyt aloittaa maanviljelijän työtä, suunnitelmat voivat muuttua, enkä ehkä koskaan voi sitä aloittaa." Näinhän siinä onkin käynyt - ainakin toistaiseksi.
Kun aloitin koulutieni, olin vasta 6-vuotias. Ensimmäinen opettajani oli Aino Salo. Luokallani oli minun lisäkseni vain kaksi oppilasta, molemmat tyttöjä. Sen lisäksi samassa yhteydessä järjestettiin opetus koulun toiselle luokalle. Silläkin oli vain kaksi oppilasta, niin ikään molemmat tyttöjä. Yhteensä koulussa oli tuona lukuvuonna 1981-1982 yhteensä 18 oppilasta.
Kun ensimmäinen kouluvuosi Lehtolassa oli päättymässä keväällä 1982, alkoi valmistautuminen muuttoon takaisin Jyväskylän seudulle, josta myös äitini oli saanut töitä. En halunnut muuttaa mummolan maatilalta enkä siirtyä toiseen kouluun. Muistan sanoneeni silloin vanhemmilleni: "Haluan jatkaa täällä viidennelle luokalle asti ja siirtyä sen jälkeen Saarijärvelle jatkamaan koulun käyntiä niin kuin muutkin täällä olevat." Eipä tästäkään vetoomuksesta ollut silloin apua.
Arvoisat juhlavieraat,
Jyväskylän yliopiston dosentti Eira Korpinen, joka on tutkinut hyvin laajasti kyläkoulujen toimintaa, kuvasi pari vuotta sitten Keski-Suomi -lehdessä kyläkoulujen 1950- ja 1960-lukujen kukoistuksen aikoja näin:
"Koulut pullistelivat oppilaista ja niissä asuivat opettajat perheineen. Koulujen laajat pihamaat ja luokkatilat olivat ympäri vuoden ahkerassa käytössä. Elleivät tilat riittäneet harrastustoimintaan, kyläläiset rakensivat talkoovoimin urheilukenttiä, joiden ansiosta koko kylän arvostus ja vetovoima kasvoi. Aktiivisen opettajan kasvatustyön jälki näkyi kulttuurityössä. Oppilaat saivat vahvan pohjan itsenäiseen opiskeluun siirtyessään oppikouluun, sillä yhdysluokassa työskentely totutti itsenäiseen työhön ja vaati oppilailta omatoimisuutta. Kyläkoulujen oppilaat menestyivät yleensä hyvin oppikoulussa, vaikka heillä saattoi olla raskas koulumatka ja koulupäivät venyivät joskus yli kymmentuntisiksi. Linja-auton odotteluaika käytettiin läksyjen lukemiseen, koska itsenäiseen työskentelyyn oli opittu jo kansakouluaikoina."
Suomen koululaitoksen erityispiirre ja vahvuus on ollut kautta aikojen nimenomaan kyläkouluverkko. Se on edelleen tärkeä kilpailutekijä monessa maaseutukunnassa, jossa halutaan varmistaa sivistyspalvelut kaikille ja johon halutaan modernin tietoyhteiskunnan harjoittajia, yrittäjiä ja nuoria lapsiperheitä, jotka arvostavat turvallista ympäristöä lasten kasvamiselle ja kehittymiselle.
Maamme kouluverkosto on ollut kuitenkin nopeasti harventumassa. Ennennäkemätön murros koettelee koko maaseutua ja rakennemuutos etenee nopeasti. Kun peruskoulupalvelut ovat uhattuna, samalla koulutuksellinen tasa-arvo hupenee. Tilastot osoittavat vääjäämättä, miten tuhoisa vaikutus valtionapujen "vapauttamisella" 1990-luvun alussa oli ala-asteen kouluille.
Kun 1980-luvulla ala-asteen kouluja lopetettiin vuosittain 15–30 koulua, vuodesta 1992 alkaen määrät lähentelevät jo sataa; huippuvuoden ollessa vuosi 1993, jolloin lakkautettiin 133 koulua. Jos tämä johtui taloudellisesta lamasta, joka edellytti julkisten menojen karsintaa, niin tilasto osoittaa myös sen, että valtion opetustoimeen kohdistamat säästöt on suunnattu pienimpien lasten opiskelumahdollisuuksien heikentämiseen.
Uusien koululakien mukaan koulutuksen perusturvaan kuuluu muun muassa lapsen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Ala-asteikäinen lapsi on herkimmässä kehitysvaiheessa fyysisen, älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen kannalta arvioiden. Pienten koululaisten pitkät koulumatkat odotteluaikoineen ovat uhka lasten terveydelle ja fyysiselle kunnolle.
Me kyläkoulua käyneet tiedämme hyvin, että uusi oppimiskäsitys, jossa korostetaan aktiivista oppimista ja vahvan identiteetin sekä itsetunnon rakentamista, toteutuu edelleen parhaiten juuri pienessä lähiyhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa lapselle tarjoutuu turvallinen kenttä kokeilla elämänhallintataitojaan.
Kyläkouluissa toteutuu parhaiten myös moderni opetussuunnitelmakäsitys, jossa opetussuunnitelma on elävä kulttuurinen rakennelma. Sitä ovat tekemässä yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa "koko kylä" – eri-ikäiset ja eri ammattien edustajat. Samalla koulu on avoin oppimisympäristö kaikille kyläläisille. Tällaisia kyläkouluja löytyy runsaasti kaikkialta Suomesta.
Ne ovat myös verkottuneet muiden koulujen kanssa ja solmineet toimivat kansainväliset yhteydet Euroopan maihin muun muassa EU:n ohjelmien avulla.
Arvoisat juhlavieraat,
Uudet koululait tarjoavat monia mahdollisuuksia perusopetuksen voimakkaaseen kehittämiseen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että kuntien koulutoimi vastaa hyvin eri tavoin niihin kehittämishaasteisiin, joita koululakien luova soveltaminen antaisi. Samalla eriarvoisuus koulutuspalveluiden saamisessa kasvaa.
Erityisesti kyläkoulujen lopettaminen merkitsee vakavaa iskua koulutuksellisen tasa-arvon ja koulutuksen perusturvan toteutumisen kannalta.
Uusien koululakien mukaan lapsen huoltajalla on oikeus valita koulu, jossa oppivelvollisuusikäinen lapsi suorittaa oppivelvollisuuttaan. Samalla on luovuttu peruskoulun piirijaosta. Kunta on velvollinen osoittamaan lapselle koulupaikan jossakin perusopetusta antavassa koulussa tai muussa sopivassa paikassa. Koulun ei tarvitse määräytyä lapsen asuinpaikan mukaan.
Kuitenkin perusopetus tulisi kunnassa järjestää perusopetuslain mukaan siten, että koulumatkat ovat asutuksen ja koulujen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen oppilaille mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Tässäkin suhteessa kyläkoulujen ylläpitäminen täyttää mielestäni parhaiten sekä lain kirjaimen että sen hengen.
Arvoisat juhlavieraat,
Puheeni lopuksi palaan vielä tänne Lehtolaan. Olen seurannut täällä vieraillessani sekä paikallislehti Sammon että maakuntalehti Keskisuomalaisen välityksellä tämän kyläkunnan kehittymistä ja täällä harjoitettua ennakkoluulotonta toimintaa. Toivon sydämestäni, että tämän toiminnan sydän, Lehtolan koulu, tulee säilymään ja voimme juhlia täällä useita vuosikymmenjuhlia myös uudella vuosituhannelle.
Nyt on siis taisteltava kyläkoulujen olemassaolon puolesta. Koulujen säilyttäminen vaatii kylien asukkailta yksituumaisuutta sekä aktiivisuutta, luovuutta ja pitkäjänteisyyttä. Kuntien virkamiehiltä ja päättäjiltä taas vaaditaan syvällistä arvojen pohdintaa ja tulevaisuuden uskoa, jotta lapsiperheiden ja kouluikäisten peruspalvelujen turvaaminen asetettaisiin ensisijalle vuosittaisia budjetteja tarkasteltaessa.
Koulutukseen panostaminen on panostamista tulevaisuuteen. Tämän päivän Lehtolan koulun lapset ovat tulevaisuuden tekijöitä ja heidän tulevaisuuteen täytyy Saarijärven kaupunginkin rohkeasti panostaa.
Ensi syksynä järjestetään jälleen kunnallisvaalit, joiden tuloksella on merkitystä paitsi paikallis- myös valtakunnallisellakin tasolla siihen, millaista politiikkaa tässä maassa harjoitetaan.
Valtio päättää kuntien valtionosuuksista, kunnat rahojen käytöstä. Molempiin on pyrittävä vaikuttamaan, jotta lapsilla voisi säilyä turvallisin mahdollinen oppimisympäristö myös tulevaisuudessa. Omalta osaltani pyrin tekemään parhaani.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä