Kansanedustaja Mauri Pekkarinen esitti tällä palstalla 25.3. virheellisiä tulkintoja. Pekkarisen kirjoitus antaa aiheen muutamaan kommenttiin.
Pekkarinen ilmoittaa vaivautuneensa kommentoimaan kirjoitustani (KSML 5.3.) vain sen vuoksi, että toimin Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrysen erityisavustajana. Näin hän langettaa epäilyn varjon Väyrysen ylle, jolla ei ole mitään tekemistä poliittisen toimintani kanssa.
Vastaan Pekkariselle lyhyesti:
1. Nyt on todellakin myöhäistä vastustaa Emua - huhtikuussa eduskunnassa tehtävää liittymispäätöstä ei voida enää estää. Vastustamisen aika oli viime talvena ja keväänä, sen jälkeen kun joulukuussa 1996 järjestetyssä EU:n Dublinin huippukokouksessa oli käynyt selväksi, että Emu toteutuu.
Keskustan Kouvolan puoluekokous kesällä 1996 ei nimenomaisesti ottanut kantaa Suomen mahdolliseen Emu-jäsenyyteen, vaan se pitäytyi vastustamaan koko Emu-suunnitelmaa. Suomen Emu-jäsenyyteen päätettiin ottaa kantaa vasta myöhemmässä puoluekokouksessa, tarvittaessa ylimääräisessä.
Mielestäni ylimääräinen puoluekokous olisi tullut järjestää alkukesästä 1997, jolloin siihen olisi valmistauduttu talven ja kevään kuluessa. Tällä tavoin Keskusta olisi voinut vaikuttaa mm. ay-liikkeen ja muiden puolueiden vielä käynnissä oleviin Emu-kannan määrityksiin.
Puoluekokous kuitenkin lykättiin syyskuun 28. päivään. Siihen saakka puolueen kanta oli avoin. Kun puoluekokous päätti Keskustan kannasta, johtava hallituspuolue Sdp oli jo päättänyt, että Suomen tulee liittyä Emuun ensimmäisten joukossa.
2. Kuten Keskisuomalaisessa kirjoitin, Ahon hallitus käytti EU-jäsenyyden läpiviemiseksi ratkaisevissa vaiheissa aivan samaa menettelytapaa, jota Lipposen hallitus nyt käyttää. Jäsenyyshakemuksesta päätettiin tiedonannolla, josta äänestettäessä hallituspuolueiden kansanedustajat joutuivat ottamaan kantaa hallituksen luottamukseen.
Ennen Jyväskylän 1994 puoluekokousta Ahon hallitus järjesti luottamusäänestyksen Vasemmistoliiton tekemän välikysymyksen käsittelyn yhteydessä. Luottamusäänestyksessä oli kysymys nimenomaan hallituksen EU-politiikasta. Tuolloin hallituksen ja samalla myös Suomen EU-jäsenyyden puolesta äänestivät monet sellaiset Keskustan kansanedustajat, jotka vastustivat Suomen liittymistä unioniin.
Kun puolueen johto painosti Jyväskylän puoluekokousta hyväksymään Suomen EU-jäsenyyden, vedottiin myös siihen, että eduskuntaryhmän suuri enemmistö oli tämän ratkaisun jo hyväksynyt.
3. En arvostele niitä, jotka olivat EU-jäsenyyden kannalla. Haluan vain muistuttaa, että tällä ratkaisulla on ollut kauaskantoiset - ja kielteiset - vaikutukset Suomelle: tuleva Emu-jäsenyys, Agenda ja Natura ovat kaikki suoraa seurausta unioniin liittymisestä. Suomen maaseudun ja maakuntien elinvoima ja siten koko kansan hyvinvointi eivät ole parantuneet EU-ratkaisun myötä: alueelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat vain kärjistyneet.
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Jos haluamme rakentaa nykyistä parempaa poliittista kulttuuria ja elinvoimaisempaa Suomea, tästä Paasikiven viisaudesta on otettava opiksi.
PETRI NEITTAANMÄKI
varapuheenjohtaja,
Keskustan Keski-Suomen piiri