Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen periaatepäätös myöntää lupa kahdelle uudelle ydinvoimalalle tuli monelle yllätyksenä, ikävänä sellaisena. Asiaa valmistellut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) oli aiemmin puhunut 0-1 uuden ydinvoimalan lisärakentamistarpeesta. Tämä on ollut myös keskustan linja.
Kahden uuden voimalaitoksen kapasiteetti vastaisi vähintään nykyisten neljän voimalaitoksen tehoa. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen linjaukset, tulee Suomesta ydinsähkön vientimaa ja ydinjätteen loppusijoituksesta aiheutuvat ongelmat siirtyvät seuraavien sukupolvien harteille.
Tämän vahvisti äskettäin (Yle 18.5.) teollisuusneuvos Arto Lepistö työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta. Hänen mukaansa vuonna 2020 vientiin voi päätyä 5-9 terawattituntia sähköä, eli enimmillään kolme neljäsosaa toisen voimalan vuosituotannosta vielä sen jälkeen, kun tuonti, hiililauhdevoima ja kulutuksen kasvu on katettu.
Tässä vaiheessa olisi ollut perusteltua tehdä periaatepäätös enintään yhden uuden luvan myöntämisestä. TVO:lla on ollut ongelmia jo nykyisen viidennen ydinvoimalan rakennustyössä, joten sen lupahanketta ei olisi tullut hyväksyä. Fennovoiman hanke on jotenkin perusteltavissa aluepoliittisesti, mutta todellinen 0-1 ratkaisu olisi ollut luvan myöntäminen ainoastaan Loviisan ydinvoimalan olemassa olevan infrastruktuurin uudisrakentamiselle 2020-luvulla.
Loviisa-ratkaisu olisi mahdollistanut myös Helsingin kaupungin lämmön tarpeen tyydyttämisen suunnitellulla kaukolämpöputkella ja ilmaston kannalta haitallisen kivihiilen korvaamisen. On absurdia ajatella, että kolmasosa Suomen lämmöntuotannon tarpeisiin tarkoitetusta puusta käytettäisiin Helsingissä.
Ratkaisun yhteydessä sovittu energiapaketti on monilta osin epärealistinen ja se tulee veronmaksajille todella kalliiksi. Paketti nostaa kaikkien suomalaisten sekä sähkön että lämmön hintaa. Puun korjuun ja käytön edistäminen on maaseudun ja maakuntien työllisyysnäkökulmasta perustelua, mutta Suomen oloissa kannattamattoman tuulivoiman tukeminen syöttötariffeilla ei mitenkään. Sen säätövoimaksi olisi ainakin tarvittu vesivoimaa, mitä vihreät ovat kiivaasti vastustaneet.
Jo nyt on nähtävissä, että myös Loviisan voimalaitoksen uudisrakentamista tullaan pitämään esillä tulevissa hallitusneuvotteluissa ja tarvittaessa niin kauan, että lupa myönnetään. Tämän suuntaisia kannanottoja on jo esitetty. Olemassa olevan infrastruktuurin purkaminen on kallista.
Käytännössä hallituksen periaatepäätöksen toteutuminen merkitsisi siis jopa kolmen uuden ydinvoimalan rakentamista lähivuosikymmeninä. Ratkaisulla Suomi poikkeaisi merkittävästi länsieurooppalaisesta viitekehyksestä ja samaistuisi kehitysvaiheessa oleviin maihin.
Jos eduskuntakäsittelyn yhteydessä myönnettävien lupien määrää ei kyetä vielä tässä vaiheessa rajaamaan, voidaan asiaan palata rakennuslupahakemusten käsittelyn yhteydessä seuraavassa tai sitä seuraavassa eduskunnassa.
Säästämällä energiaa, kehittämällä teknologiaa ja lisäämällä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä entisestään, voidaan hyvinkin pärjätä yhdellä uudella ydinvoimalalla.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.