Suomen Keskusta järjestää näillä näkymin 11. syyskuuta esivaalin presidenttiehdokkaastaan. Ehdokkaaksi ovat suostumuksensa antaneet valtiotieteen kandidaatti, kansanedustaja Esko Aho ja valtiotieteen tohtori, Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrynen.
Vaikka tasavallan presidentin valtaoikeuksia päätettiin äskettäin kaventaa, ensi vuonna valittavalla presidentillä säilyy edelleen keskeinen rooli Suomen ulkopolitiikan johtajana. Siten presidentin tehtävien hoidon kannalta on edelleen olennaista se, millaista ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjaa valittava henkilö noudattaa - ja on aiemmin noudattanut. Samat kriteerit koskevat tietysti myös valittavaa Suomen Keskustan ehdokasta.
Kuka sitten olisi paras Suomen Keskustan ehdokkaaksi ensi vuoden presidentinvaaleihin. Tämän kysymyksen ratkaisee tietysti keskustan jäsenistö, mutta muutamien viime vuosina vallinneiden linjaerojen pohdiskelu ja mieliin palauttaminen helpottanee valintaa.
Esko Aho kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Hän katsoi, että puolueen ja maan edun joutuessa vastakkain - maan edun tuli ratkaista. Suomen maaseudun ja maakuntien alasajon jatkuessa EU-politiikan seurauksena, voidaan tietysti perustellusti kysyä, oliko liittymisratkaisu edes maan etu. Ainakaan puolueen etu se ei ollut, sillä keskusta kärsi murskatappion 1995 eduskuntavaaleissa, ja siitä alkanut oppositiokausi jatkuu edelleen.
Myös Paavo Väyrynen kannatti Suomen integroitumista länteen, mutta hän asettui vastustamaan tarjolla olevaa liittymissopimusta Euroopan unioniin. Hänen mukaan Suomen olisi ollut viisainta pitäytyä Euroopan talousalueessa, jolloin huonon EU-sopimuksen vuoksi maamme kannalta ongelmalliset alue- ja maatalouspolitiikka olisi voitu säilyttää omissa käsissämme. Väyrynen markkinoi tiiviimpää pohjoismaista yhteistyötä vaihtoehtona EU-jäsenyydelle.
Aho ei ole esittänyt merkittäviä vaihtoehtoja Lipposen hallituksen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikalle, kun taas Väyrynen on tehnyt jatkuvasti konkreettisia esityksiä politiikan suunnan muuttamiseksi Suomen itsenäisyyden turvaavalle linjalle.
Keskustan kannattaja- ja jäsenkunnan valtaenemmistö vastusti Suomen EU- ja Emu-jäsenyyksiä. Molemmat ratkaisut ovat kuitenkin toteutuneet - ensin mainittu presidentti Koiviston ja Ahon hallituksen johdolla, jälkimmäinen presidentti Ahtisaaren kaudella Lipposen hallituksen päätöksillä. Nämä ratkaisut ovat kuitenkin takanapäin. On aika katsoa eteenpäin.
Tulevien presidentinvaalien keskeinen kysymys on, millaista 2000 -luvun Suomea ja Eurooppaa me suomalaiset haluamme rakentaa. Vaihtoehtomme ovat pelkistäen EU:n kehittäminen liittovaltioksi ja liittyminen Natoon, kuten Elisabeth Rehn on esittänyt tai maamme jäljellä olevan itsenäisyyden ja puolueettomuusaseman säilyttäminen ja niiden vahvistamiseen pyrkivän kehityksen aikaansaaminen, jonka puolesta taas Paavo Väyrynen on puhunut.
Nyt tehtävällä ehdokasasettelulla ja ensi vuoden presidentinvaaleilla on ratkaiseva merkitys siihen, mikä Suomen kanta tulee olemaan näihin kysymyksiin. Tämän vuoksi vaaleissa tulee olla tarjolla ehdokkaita, jotka kykenevät esittämään konkreettisia vaihtoehtoja, joiden väliltä äänestäjät voivat tehdä omat valintansa.
Suomen Keskustan jäsenistö pääsee pian ratkaisemaan, tuleeko näin myös tapahtumaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. maisteri, kansanedustaja
Jyväskylä