Päätoimittaja Erkki Laatikainen analysoi palstallaan 31.3. eduskuntavaalitulosta Keski-Suomessa. Vaalin tulos tuntuu olevan päätoimittajan mieleen, nousivathan eduskuntaan nyt uusina lehden palstoilla myönteisessä tuulessa purjehtineet, kotirintamalle puolestaan siirtyivät monissa tilanteissa Laatikaisen kanssa eri linjoilla olleet. Laatikaisen kirjoitus antaa aiheen muutamaan huomioon.
Erkki Laatikainen on tehnyt pitkän ja arvostetun uran lehtimiehenä. Laatikainen on ollut aina voimakas kannanottaja, mielipiteen muokkaaja ja poliittinen toimija. Laatikaisen heikkoutena on kuitenkin pidetty sitä tosiasiaa, että ellet ole hänen puolellaan, olet häntä vastaan. Tämän me monet politiikan toimijat olemme saaneet viime vuosina karvaasti kokea.
Jyväskylän kaupunginjohtajavalinnassa päätoimittaja Laatikainen teki kaikkensa estääkseen Kalevi Olinin (sd.) valinnan kaupungin johtoon. Lehden pääkirjoituksissa, uutissivuilla ja Laatikaisen omissa kirjoituksissa mustamaalattiin surutta kaupungin omaa pitkäaikaista kaupunginvaltuutettua, syyllistyen jopa ikärasismiin. Valituksi tulikin mustana hevosena entisaikojen tyyliin Laatikaisen suosikki Markku Andersson (kok.), joka on saanut lehden jakamattoman palstatilan käyttöönsä.
Kansanedustaja Ahti Vielmaa (kok.) Laatikainen pudotti koko sen neljän vuoden jakson, jonka Vielma ahkeroi eduskunnassa. Minkäänlaista myönteisyyttä ei Laatikainen Vielman työskentelyssä nähnyt. Elämänkokemukselle ja asiantuntemukselle ei annettu mitään arvoa. Piti saada nuorempia voimia ja naisia. Laatikaisen kirjoittelu sai surkuhupaisia, jopa pakkomielteen omaisia piirteitä.
Omalta osaltani aistin jo pitkään, ettei Laatikainen tue uudelleenvalintaani. Laatikainen rakensi keskustan osalta asetelman, joka oli minulle epäedullinen. Mauri Pekkarinen ja Aila Paloniemi nostettiin ministerisarjaan, Anne Kalmaria ja Lauri Oinosta Laatikainen tuki aluepoliittisin perustein: Jyväskylän ulkopuolinen edustajuus oli turvattava.
Myönnän, että saan osittain kiittää Erkki Laatikaista nousustani eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa. Monet ovat kuitenkin sanoneet: "Ei Laatikainen sinua silloinkaan aidosti tukenut, halusi vain kiusoitella Pekkarista".
Olipa niin tai näin, on totta, että en ole pitänyt Jyväskylän ja Korpilahden välistä liitosta tarpeellisena. Olen puolustanut korpilahtelaisten kansanäänestyksessään ilmaisemaa mielipidettä, mitä Laatikainen on vähätellyt. En ole myöskään kannattanut Jyväskylän Keljonlahden uhraamista voimalaitokselle, koska toinen voimalaitosyksikkö voitaisiin sijoittaa helposti nykyiselle voimalaitostontille Rauhalahteen. Tämä olisi myös jyväskyläläisten veronmaksajien edun mukaista.
Jälkimmäiseen liittyen Jyväskylän Energian entinen työntekijä levitti toistuvasti valheellista tietoa jyväskyläläisten kansanedustajien motiiveista. Kun lehti ei kirjoituksiin puuttunut, jäi kansanedustajien yhteinen vastine ja Laatikaisen mainitsema tutkintapyyntö ainoaksi mahdollisuudeksi puuttua asiaan. Ja valheelliseksi vihjailuksihan viranomainen kirjoittelun totesi.
En ole myöskään kannattanut Keski-Suomen Osuuspankin konttoriverkoston harventamista puoleen nykyisestä, mitä Laatikainen on pankin hallituksen puheenjohtajana ajanut. Äskettäin Gebhard-mitalilla palkittu päätoimittaja unohti jostakin syystä mainita tämän vastustamieni asioiden joukosta. Laatikaisen toimet ovat täydessä ristiriidassa osuustoiminnan isän periaatteiden kanssa.
Eduskuntavaalien tulos osoittaa, että Erkki Laatikaisen vaikutusvalta on merkittävä. Myönnän aliarvioineeni sen. Olen kuitenkin ajatellut, että politiikassa on toimittava sen puolesta, mitä pitää oikeana. Tämä on mielestäni ainoa kestävä toimintalinja myös tulevaisuutta silmälläpitäen.
"On aika tulla, on aika johtaa ja on aika mennä", kirjoitti Laatikainen palstallaan 28.10.2000 silloisesta keskustan puheenjohtajasta Esko Ahosta. Neuvo on hyvä myös Laatikaiselle itselleen.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.