Julkaistu Hyvinkään Sanomissa 1.6.1999, Hämeen Sanomissa, Iisalmen Sanomissa ja Suomenmaassa 2.6.1999, Kainuun Sanomissa, Keskisuomalaisessa, Keskipohjanmaassa ja Kouvolan Sanomissa 3.6.1999 sekä Savon Sanomissa x.6.1999.


Vaalit, kyselyt ja todellisuus

Viime viikolla julkisuuteen tuli Suomen puolesta ry:n järjestämän kyselyn väliaikatuloksia. Kyselyssä kartoitetaan Suomen Keskustan jäsenten ja kannattajien mielipiteitä muutamiin puolueen toimintaan keskeisesti liittyviin kysymyksiin.

Kyselyn julkistaminen antaa aiheen muutamaan täydentävään kommenttiin.

Suomen puolesta ry:n kysely perustuu täsmälleen samoihin kysymyksiin, jotka MTV3 esitti keskustan piiritoimikuntien jäsenille. Tämän kyselyn perusteella Sunnuntairaportissa tehtiin 23.5. se johtopäätös, että keskustan kenttä on "hylännyt Väyrysen". Vastausprosentti oli vain hieman yli 50. Johtopäätös on todella hataralla pohjalla.

Oman kyselymme väliraportti antoi päinvastaisen tuloksen, mutta tietysti tämänkin kyselyn tulos on hieman "värittynyt", koska se on tehty vaalitilaisuuksissa. Toisaalta se osoittaa kuitenkin paremmin suuntaa kuin MTV3:n tynkägallup, johon osallistui vain noin 250 henkilöä. Kyselyymme tulee vastauksia kokonaisuudessaan kymmenkertainen määrä.

MTV3:n kyselyn tuloksiin on etsittävä kuitenkin syitä myös muualta.

Poliittisten puolueiden toimintatavat ovat kehittyneet viime vuosina tavalla, joita ei voida pitää kansalaisten kannalta hyväksyttävänä. Puolue-elimissä toimivien lojaalisuus kulloinkin istuvaa johtoa kohtaan on edennyt tasolle, jossa avoin ja rehellinen keskustelu politiikan suunnasta ja suunnannäyttäjistä pyritään tukahduttamaan tavoilla, jotka ovat demokratialle vieraita.

Nykyisin valta-aseman saavuttamisella tai sen säilyttämisellä perustellaan liian usein vääriä toimintatapoja, vaikka kansalaiset kokevat, että päämäärien saavuttamisen tulisi olla kaikkea poliittista toimintaa hallitseva piirre.

Tämän lisäksi media tuntuu jostakin syystä ihannoivan puoluejohtajien "suvereenisuutta". Tällä mitalilla on myös toinen, vähemmän mairitteleva kääntöpuoli. Puoluejohtajien kiiltokuvajulkisuus saavutetaan usein vaientamalla terve kriittinen ajattelu ja "toisinajattelijat".

Toisaalta julkisuudessa päivitellään usein sitä, että äänestysprosentti jää jatkuvasti alhaiseksi. Milloin aletaan kysyä, onko poliittisissa puolueissa ja niiden toimintatavoissa jotakin syytä, ja voitaísiinko tilannetta jotenkin korjata.

Mielestäni on aiheellista kysyä, onko liika yksimielisyyden tavoittelu juuri syynä siihen, että kolmasosa - lähes puolet - kaikista äänioikeutetuista jättää toistuvasti äänestämättä.

Toivottavasti valtamediat eivät tue tätä kehitystä.

PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja
Jyväskylä