Ahon hallituksen sisäministeri, kansanedustaja Mauri Pekkarinen käsitteli Suomen EU- ja Emu-politiikkaa Keskisuomalaisessa 2.3. julkaistussa kirjoituksessaan. Pekkarinen ylistää Ahon hallituksen menettelytapoja EU-jäsenyyden käsittelyssä, ja arvostelee nykyhallituksen toimintaa Emu-kysymyksessä. Pekkarisen kirjoitus antaa aiheen muutamaan kommenttiin.
Mielestäni Emun vastustamisen aika oli viime keväänä. Tuolloin mm. Keskustan Keski-Suomen piiritoimikunnalle esiteltiin valmistelemani kannanotto, jonka mukaan Keskustan puoluekokous tulisi järjestää jo alkukesästä, jotta sen Emu-kielteinen päätös voisi vaikuttaa mm. ay-liikkeen ja muiden puolueiden Emu-kannanottoihin. Pekkarisen vetoomuksista johtuen kannanotto kuitenkin haudattiin. Puoluekokous järjestettiin vasta sen jälkeen, kun Suomen Emu-jäsenyys oli Sdp:n päätöksellä jo käytännössä varmistunut.
Pekkarinen kehuu Ahon hallitusta siitä, että se toi Suomen EY-jäsenyyden hakemisen tiedonannolla eduskuntaan, alisti liittymispäätöksen ensin kansanäänestykseen ja sen jälkeen eduskunnalta edellytettiin 2/3 enemmistöä jäsenyyden hyväksymiseen. Mitalilla on myös kääntöpuoli.
Ahon hallitus toi EY-jäsenhakemuksen eduskuntaan huhtikuussa 1992 tiedonantona vastoin Keskustan jäsenistön ilmaisemaa tahtoa, ja mittautti samassa yhteydessä luottamuksensa. Kansanedustajat eivät siten päässeet äänestämään vapaasti hakemuksen jättämisen puolesta tai sitä vastaan, vaan joutuivat äänestämään hallituksen luottamuksesta. Samaa Lipposen hallituksen käyttämää toimintatapaa Pekkarinen nyt arvostelee.
Pekkarinen jättää mainitsematta kesäkuussa 1994 eduskunnassa suoritetun luottamuslauseäänestyksen, jossa Ahon hallitus mittautti Vasemmistoliiton välikysymykseen vastatessaan koko EU-linjansa kannatuksen. Hallituksen linjaa tuki tässä äänestyksessä enemmistö, mutta alle sata kansanedustajaa. Kun EU-jäsenyydestä tehtiin hallituksen luottamusasia, Keskustan eduskuntaryhmän selvä enemmistö asettui tukemaan sitä. Tähän puolestaan vedottiin, kun puoluekokousta painostettiin hyväksymään EU-jäsenyys.
Kesäkuun puolivälissä 1994 Jyväskylään kokoontunut Keskustan puoluekokous oli EU:n suhteen ratkaisijan asemassa: se olisi voinut torjua Suomen jäsenyyden. Ennen äänestystä puolueen puheenjohtaja kuitenkin ilmoitti eroavansa, jos hallituksen EU-linja ei tule puolueen linjaksi. Puoluekokousedustajia painostettiin tukemaan hallituksen toimintalinjaa myös sanomalla, että muutoin hallitus kaatuu, Keskusta joutuu oppositioon ja Suomi viedään joka tapauksessa EU:n jäseneksi muiden puolueiden voimin. Nämä väitteet olivat valheellisia: ilman Keskustaa Suomesta ei olisi tullut EU:n jäsentä - jäsenyyden hyväksymiseen tarvittiin vähintään 2/3 eduskuntaenemmistö.
EU-kansanäänestyksen järjestäminen oli sinänsä demokraattinen toimintatapa, mutta silläkin taktikoitiin. Suomi päätti aikanaan hakea EY:n jäsenyyttä sillä perusteella, että Ruotsikin haki. Suomen kansanäänestys järjestettiin kuitenkin ennen Ruotsia, jotta sen tuloksella voitaisiin taivutella myös Ruotsi ja Norja EU:n jäseneksi. Jos kansanäänestykset olisi järjestetty päinvastaisessa järjestyksessä, kaikki pohjoismaat olisivat jääneet EU:n ulkopuolelle, sillä Ruotsin ja Norjan kansat vastustivat tutkimusten mukaan selvästi EU-jäsenyyttä.
Monet valtiosääntöasiantuntijat olivat sitä mieltä, että jäsenyyden hyväksymiseen eduskunnassa olisi tarvittu kiireellisenä 5/6 enemmistö. Perustuslakivaliokunta kuitenkin tulkitsi 2/3 enemmistön riittävän, jos asiasta järjestetään ensin neuvoa-antava kansanäänestys. Tällä tulkinnalla avattiin myös tie Suomen Emu-päätökselle, joka aiotaan nyt tehdä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.
Vaikka eduskunta edellyttikin EU-päätöksen yhteydessä, että se päättää Emusta myöhemmin erikseen, ei päätökseen kirjattu vaatimusta kansanäänestyksen järjestämisestä. Lipposen hallitus ei aio kansanäänestystä järjestää. Jo nyt on varmaa, että eduskunta tulee päättämään 17. huhtikuuta, että Suomi pyrkii Emuun mukaan ensimmäisten joukossa.
Pekkarinen näyttää Maastrichtin sopimuksen ja EU-jäsenyyden hyväksyessään sitoutuneen myös Emuun: hän puhuu vain aikatauluista ja ratkaisun taloudellisista seurauksista, vaikka Emu on ensi sijassa poliittinen hanke - se muuttaa EU:n liittovaltioksi. Nyt olisikin keskusteltava tulevan liittovaltion luonteesta. Emu-juna on jo mennyt menojaan.
PETRI NEITTAANMÄKI
varapuheenjohtaja
Keskustan Keski-Suomen piiri