Postitoiminta on tärkeä osa yhteiskuntamme perusrakennetta. Se on ollut, ja on, merkittävä kansalaisia, elinkeinoelämää ja hallintoa palveleva infrastruktuuri. Tämän peruspalvelun järjestäjien velvollisuudet on määritelty aina näihin aikoihin saakka täsmällisesti laissa.
Suomessa on ollut voimassa vuodesta 1994 alkaen postitoimintaa säätelevä lainsäädäntö. Tuolloin erotettiin - Euroopan unionin säädösten mukaisesti - hallintoon liittyvät viranomaistehtävät, ja erityisesti kansainväliseen postitoimintaan liittyvät, valtiota koskeviin sopimuksiin kuuluvat asiat postitoiminnan operatiivisesta hoidosta.
Eduskunta hyväksyi maaliskuun alussa 2001 uuden postipalvelulain. Lainsäädännön uudistamisen tavoitteena oli pyrkiä turvaamaan jokaiselle kansalaiselle postipalveluiden saatavuus ja hyvänlaatuinen yleispalvelu. Postipalvelujen tarjoajien velvoitteet määritellään uudessa lainsäädännössä kuitenkin niin väljästi, ettei alueellisesti kattavan postikonttoriverkon säilymistä voida turvata.
Suomen Posti on jo ilmoittanut aikovansa sulkea suuren osan postitoimipaikoistaan, ja aloittanut oman konttoriverkostonsa supistamisen 250 konttoriin. Näistä supistuksista joutuvat kärsimään paitsi Postin työntekijät työpaikkojensa menetyksinä, myös lähes puolet niistä maamme 452:sta kunnasta, jotka tulevat jäämään kokonaan ilman kunnollisia postipalveluja.
Postikonttoreiden lakkauttaminen näkyy jo myös meillä täällä Keski-Suomessa ja Saarijärven seutukunnalla. Näin voimakas palveluiden heikentyminen voimistaa alueellista eriarvoisuutta ja keskittymistä sekä vaarantaa entisestään maakuntien selviytymismahdollisuuksia.
Vastustin edellä kerrottua lainmuutosta, kun asiasta äänestettiin eduskunnassa. Vaihtoehto tälle kehitykselle olisi ollut se, että postipalvelulakiin olisi kirjattu yksiselitteinen velvoite, jonka mukaan jokaisessa Suomen kunnassa on säilytettävä oma postikonttori. Vaikka Postin ja Leonian yhteistyö äskettäin päättyikin, postikonttoriverkon säilyttäminen olisi tarjonnut monia uusia palvelujen tarjoamismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Otan esimerkin Ruotsista.
Samaan aikaan kun Suomessa on supistettu postikonttoriverkostoa, Ruotsin Posti on lisännyt palvelupisteidensä määrää ja päättänyt alkaa hoitamaan verkossaan maan kaikkien pankkien peruspalveluja. Ensimmäiset sopimukset pankkipalvelujen tarjoamisesta Ruotsin Posti on tehnyt Postgirot Bankin ja tähänastisen yhteistyökumppaninsa Nordbankenin kanssa. Neuvottelut muidenkin pankkien kanssa ovat meneillään.
Ruotsin Postin noin 1350 kiinteästä toimipisteessä sekä noin 2700:lta maaseudulla autolla liikkuvalta jakajalta saa jatkossa muutamia tärkeimpiä pankkien peruspalveluja, joita ovat mm. laskun maksaminen, käteisen nostaminen ja tilillepano. Ruotsin Postin päätöksen taustalla on maan hallituksen toimeksianto turvata maahan pankkipalvelut sen jälkeen, kun Postin ja Nordbankenin yhteistyö päättyy 1. huhtikuuta.
Ruotsin Postin ydinliiketoiminta on viestinvälityksessä ja logistiikassa. Menestyäkseen alan kovassa kilpailussa Ruotsin Posti laajentaa palvelupisteidensä määrää. Ympäri maata tullaan avaamaan noin 3000 uutta palvelupistettä. Niistä noin 1800:sta saa kirje- ja pakettipalveluja ja niillä on aikaisempaa pitemmät aukioloajat. Ne sijoitetaan sinne, missä asiakkaat päivittäin asioivat, esimerkiksi ostoskeskuksiin, kauppojen yhteyteen ja huoltoasemille. Lisäksi runsaassa 1000:ssa pisteessä, kioskeissa, lento- ja rautatieasemilla ja sairaaloissa ym., myydään postimerkkejä ja pakkaustarvikkeita ja ne ovat avoinna 5-7 päivänä viikossa. Myös tulevissa uusissa palvelupisteissä on mahdollisuuksien mukaan tarjolla pankkien peruspalveluja.
Vaikka Suomen postilainsäädäntö äskettäin vahingollisella tavalla uudistettiinkin, tilanne on korjattavissa. Lainsäädäntöä on mahdollista, ja sitä pitää, uudistaa aina sen mukaan, kun tarvetta ilmenee.
Posti- ja pankkitoiminta on järjestettävä jatkossa Ruotsin mallin mukaisesti myös Suomessa.
PETRI NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä