Oikeusministeriö on valmistellut uutta ehdotusta hallituksen esitykseksi hedelmöityshoidoista. Keskeisenä avoimena kysymyksenä lain valmistelussa on ollut se, tulisiko hoitoja antaa vain miehen ja naisen muodostamalle parille vai tulisiko hoidot sallia myös itsellisille naisille ja naispareille. Jos hoidot sallittaisiin itsellisille naisille ja naispareille, tulisi määritellä miten tällaisissa tapauksissa määräytyy hoitojen avulla syntyvän lapsen isyys.
Oikeusministeriö on ottanut esityksen lähtökohdaksi kaksi vaihtoehtoa, joissa molemmissa sallittaisiin hedelmöityshoidot myös itsellisille naisille ja naispareille. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei tehtäisi eroa hoitoa saavien siviilisäädyn välillä. Tässä vaihtoehdossa sukusolujen luovuttaja voisi halutessaan erikseen suostua siihen, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi, silloin kun hänen sukusolujaan käytetään itsellisille naisille ja naispareille annettavassa hoidossa. Tätä ei kuitenkaan asetettaisi annettavan hoidon edellytykseksi, joten jos luovuttaja ei antaisi suostumustaan, hoidon avulla voisi syntyä lapsia, joille ei voida vahvistaa isää.
Toinen vaihtoehto vastaa edellisessä hallituksen esityksessä (76/2002 vp) valittua ratkaisua, jonka mukaan hoitoja voidaan antaa itsellisille naisille ja naispareille, jos sukusolujen luovuttaja on nimenomaisesti suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa syntyvän lapsen isäksi.
Olemme korostaneet sitä näkökulmaa, että hedelmöityshoitolainsäädännön tulee olla eettisesti kestävää ja että jokaisella lapsella tulee olla oikeus äitiin ja isään. Hedelmöityshoitojen sääntelyssä tulee luoda puitteet hedelmättömyyden hoitoon, kuten säännellä sukusolujen ja alkioiden käytön hyväksyttävät edellytykset. Se, kenelle hoitoja annetaan, tulisi liittyä toisaalta hedelmättömyyden hoitoon ja toisaalta laissa tulisi ennen kaikkea turvata syntyvän lapsen etu. Aikuisten ihmisten tarve tai oikeus lisääntymiseen hedelmöityshoitojen avulla on mielestämme tähän nähden toissijainen kysymys.
Suhtaudumme kielteisesti hedelmöityshoitojen antamiseen muille kuin naisen ja miehen muodostamille pareille. Mielestämme olisi perusteltua rajata hoidot koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja, ja että hoitoa annettaisiin ensisijaisesti lääketieteellisin perustein.
Hoitoa voitaisiin antaa miehen ja naisen muodostamalle parille myös siinä tapauksessa, että lapsettomuuden tarkkaa lääketieteellistä syytä ei tutkimuksissa saada selville.
Jos hoitojen antaminen rajattaisiin vain avio- ja avopareille, olisi kysymys lapsen isyydestä selkeämpi. Tarkoituksena olisi tällöin, että hoitoon suostumuksensa antaneesta äidin avio- tai avopuolisosta tulee lapsen isä, eikä lapsen ja sukusolujen luovuttajan välille perustettaisi minkäänlaista oikeudellista suhdetta. Hedelmöityshoidolla alkunsa saanut lapsi syntyisi perheeseen, jossa olisi sekä äiti että isä. Tällöin ei kysymys luovuttajan suhteesta lapseen ja hoitoa saavaan naiseen nousisi esille.
Lapsen tiedonsaantioikeus alkuperästään voitaisiin toteuttaa oikeusministeriön ehdottamalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella olisi aina oikeus saada tieto alkuperästään ja isästään täysi-ikäiseksi tultuaan, jos hän on saanut tietää tai jos hänelle kerrotaan, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena.
Tätä varten kerättäisiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tietorekisteri luovuttajista.
Emme pidä toivottavana, että lainsäädännöllä tuettaisiin järjestelmää, jonka seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Tämä poikkeaisi lapsen asemaa koskevan lainsäädäntömme keskeisistä periaatteista, emmekä pidä sitä lapsen edun mukaisena. Esimerkiksi nykyisessä isyyslaissa on pidetty tärkeänä, että kun syntyy lapsi, jonka isä ei ole välittömästi tiedossa, isyys pyritään yhteiskunnan toimesta selvittämään. Tätä varten lapsen etua valvomaan on osoitettu erityinen viranomainen, lastenvalvoja.
Sääntelyvaihtoehto, jonka mukaan isäksi voitaisiin vahvistaa mies, joka on toiminut vain sukusolujen luovuttajana, on jossain määrin keinotekoinen eikä turvaa lapsen oikeutta isään sellaisessa tosiasiallisessa merkityksessä kuin pidämme oikeana syntyvän lapsen näkökulmasta.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
LAURI OINONEN
kansanedustaja (kesk.)
Keuruu
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.