Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen esitti kokoomuksen ja keskustan varaan rakentuvaa "sinivihreää rintamaa" vaihtoehdoksi nykyiselle hallituspohjalle. Väyrynen kirjoitti, että "Suomessakin pitää lähteä siitä, että tulevaisuudessa keskustan tai kokoomuksen hallitusyhteistyö SDP:n kanssa tulee kysymykseen vain äärimmäisen poikkeuksellisissa oloissa".
En yhdy tähän arvioon. Poliittiselle järjestelmällemme on vahingollista, jos se kaksinapaistuu tavalla, jossa kaksi Suomen suurinta puoluetta, keskusta ja Sdp, eivät voi istua samassa hallituksessa. Molempien puolueiden taustaryhmät ovat niin laajoja, että ne pystyvät halutessaan vaikeuttamaan tai jopa estämään oppositiosta käsin Suomelle tärkeiden päätösten syntymisen.
Punamultayhteistyön katkeaminen ei ole ollut Suomelle onneksi.
Vuonna 1987 muodostettu Holkerin hallitus aloitti vahvan markan politiikan, jonka seurauksena Suomen talous romahti. Ahon hallitus teki puolestaan väärän integraatioratkaisun: Suomi liitettiin Euroopan unioniin kohtuuttoman huonoin ehdoin, vaikka tarjolla oli parempi vaihtoehto: pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen. Paavo Lipposen johtama hallitus vei ensimmäisellä kaudellaan Suomen Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun ainoana Pohjoismaana. Nyt Suomea ollaan viemässä Lipposen johdolla liittovaltio-EU:n ytimeen, vaikka jopa Sdp:n omien kannattajien enemmistö ja Suomen kansan selkeä enemmistö ovat toisella kannalla.
Kokoomus ja Rkp ovat olleet hallitusvastuussa ajamassa ja tekemässä kaikkia näitä kansallisten etujemme vastaisia ratkaisuja. Jos keskustan ja Sdp:n hallitusyhteistyö olisi jatkunut, olisi monet viime vuosien virheet voitu ehkä välttää. Ei olekaan ihme, että kansalaiset pitävät mielipidetutkimusten mukaan punamultaa hyvänä vaihtoehtona seuraavaksi hallituspohjaksi.
Olemme jälleen tilanteessa, jossa keskustan ja Sdp:n yhteistyölle on avautumassa todellinen mahdollisuus. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on esittänyt painavaa kritiikkiä Lipposen EU-visioita ja hallituksen politiikkaa kohtaan. Presidentti Tarja Halonenkin näyttää olevan enemmän Tuomiojan kuin Lipposen linjoilla. Tämä lämmittää myös keskustalaisten mieliä.
Olisi hyvä, jos Tuomiojan näkemykset muotoutuisivat mahdollisimman nopeasti Sdp:n viralliseksi kannaksi. Tätä kautta Sdp loisi omalta puoleltaan pohjaa uudelle hallitusyhteistyölle.
Puoluejohtajien henkilökohtaiset antipatiat toisiaan kohtaan eivät saa myöskään muodostua esteeksi tulevalle hallitusyhteistyölle. Olisikin paikallaan, että kaikki suuret puolueet uudistaisivat johtonsa ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jolloin hallitusneuvotteluihin voitaisiin lähteä tässäkin suhteessa "puhtaalta pöydältä".
Pidetään siis hallitusvaihtoehdot avoimina, keskitytään kirkastamaan poliittista linjaamme ja rakentamaan uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Vain tätä kautta voimme nousta suurimmaksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja päästä takaisin hallitusvastuuseen.
PETRI NEITTAANMÄKI,
kansanedustaja,
Jyväskylä