Filosofian lisensiaatti Toivo Savioja väitti kirjoituksessaan 4.1. Suomenmaassa, että Keskusta ei hyväksynyt Suomen EU-jäsenyyttä Jyväskylän puoluekokouksessa 18.6.1994. On totta, että puoluekokous ei ottanut kantaa itse EU-jäsenyyteen, vaan hallituksen toimintalinjaan EU-kysymyksessä. Jos puoluekokoukselta olisi kysytty sama kysymys, mikä esitettiin Suomen kansalle kansanäänestyksessä, olisi vastaus ollut selkeän kielteinen. Puoluejohto tiesi tämän ja sen vuoksi poliittinen valiokunta valmisteli puoluekokoukselle ennalta kannanoton, jossa pidättäydyttiin ottamasta kantaa itse asiaan. Käytännössä puoluekokouksen antama tuki hallituksen toimintalinjalle tarkoitti kuitenkin EU-jäsenyyden hyväksymistä.
Myönteistä EU-kantaa ei kuitenkaan saatu puoluekokoukselta puhtain asein. Puheenjohtaja Aho sitoi oman puheenjohtajuutensa EU-ratkaisuun. Käytäväkeskusteluissa ja piirien kokouksissa juntattiin kannanoton hyväksymistä sanomalla, että ellei kannanottoa hyväksytä Aho eroaa, hallitus kaatuu, Keskusta jää oppositioon ja Suomi viedään joka tapauksessa EU:n jäseneksi muiden voimin. Sanottiin, että EU-jäsenyys voidaan torjua myöhemmin kansanäänestyksessä.
Puoluekokoukselle oli myös tehty kannatettu ehdotus suorittaa äänestys EU-kysymyksestä suljettuna. Kokousjohto käänsi tämän ehdotukseksi suorittaa äänestys avoimena lippuäänestyksenä, koska sen kanta tehtyyn esitykseen on oltava aina myönteinen. Demokratian kannalta perin omituista, mutta psykologisesti perusteltua, kun haluaa ohjata mielipiteitä tiettyyn suuntaan. Kun äänestys EU-kysymyksestä päätettiin suorittaa avoimena, monet puoluekokousedustajat pidättäytyivät äänestämästä kantansa puolesta tai kokonaan pelätessään rehellisen mielipiteensä esille tuomisen seurauksia.
Jos puoluekokous olisi antanut tuomion hallituksen EU-politiikalle, hallitus olisi tietysti eronnut, oltaisiin järjestetty uudet eduskuntavaalit ja uuden hallituksen muodostaminen olisi aientunut noin puolella vuodella. EU-jäsenyys ei kuitenkaan olisi tullut hyväksytyksi silloisessa, eikä vaalien jälkeen kokoontuvassa eduskunnassa. EU-vaaleissa Keskusta olisi menestynyt hyvin ja siten ollut mukana myös uudessa hallituksessa. Keskustan laajasta reservistä olisi löytynyt myös uusi puheenjohtaja, jos sitä olisi tarvittu.
Jos EU-jäsenyys olisi tullut torjutuksi kansanäänestyksessä, olisi tilanne ollut tietysti samankaltainen: hallitus olisi eronnut, oltaisiin käyty uudet eduskuntavaalit ja muodostettu uusi hallitus. Tämänkään vuoksi ei ollut perusteltua väittää, että puoluekokouksessa jäsenyyttä ei voida torjua, mutta myöhemmin kyllä. Kun Keskusta päästi EU-junan eteenpäin Jyväskylästä, oli lähes varmaa, että jäsenyys tulee myös kansanäänestyksessä hyväksytyksi. Tämän vuoksi on perusteltua sanoa, että käytännössä EU-jäsenyys hyväksyttiin Jyväskylässä.
Valitettavasti jälkikeskustelu ei asioita enää miksikään muuta, mutta on kuitenkin tarpeellista tulevaisuutta ajatellen, jotta vastaavilta virhearvioinneilta ja vääriltä toimintatavoilta vältyttäisiin.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä