Keljonlahdelle rakennettavan voimalaitoksen väärä kattilavalinta on kuohuttanut jyväskyläläisten mieliä viime aikoina.
Toisin kuin on väitetty, suunnitellun kattilatyypin asettama rajaus puun käytölle oli tiedossa jo esisopimusvaiheessa. Sekä ÅF-Consultin edustaja Eero Auranne että Jyväskylän Energia Oy:n puheenjohtaja Timo Fredikson sanoivat 24.3. Radio Keski-Suomessa, että esisopimus tehtiin lähtökohtana 30 prosenttia puuta ja 70 prosenttia turvetta, eikä päinvastoin.
Myös Keskisuomalaisen 27.3. julkaisemat asiakirjat, joissa puutuhkan alkalipitoisuuden sallituksi enimmäismääräksi on ilmoitettu 4.5 %, vahvistavat tämän polttosuhteen. Puutuhkassa on Natriumia 5.9 % ja Kaliumia 9.8 % eli niiden alkalipitoisuus on yhteensä 15.7 %. Kun puuta on poltettavassa seoksessa 30 prosenttia, pysyy alkalisuus (0.3 x 15.7 % eli 4.7 %) sallituissa rajoissa.
Jyväskylän yliopiston soveltavan kemian professori Raimo Alen ihmetteli 29.3. Keski-Suomen tv-uutisissa, miten näin yksinkertainen laskutoimitus on voitu jättää tekemättä. Konsultin toimeksianto kattilatilauksen osalta päättyi jo 2005, joten on ilmeistä, ettei tilattavan kattilan tyyppiä ole sen jälkeen osattu tai haluttu muuttaa valtuuston 2007 ilmaiseman tahdon mukaiseksi.
Sinänsä kattilakysymys on vain sivujuonne voimalaitoksen ympärillä käytävässä keskustelussa.
Koko hanke ajautui jo alun perin väärille poluille. Valtuuston investointipäätös perustui täysin puolueellisiin laskelmiin, joissa ei huomioitu päällekkäisen infrastuktuurin aiheuttamia kustannuksia, eikä edes tarjottua JYT:n 50/50 omistuspohjaa, joka olisi mahdollistanut Rauhalahden kehittämisen hallitusti maan parhaimman energiaosaajan, Fortumin, kanssa.
Kokonaan vaille julkista keskustelua on jäänyt, että myöhemmin JYT:in Fortumin 60 prosentin osuudesta maksettiin peräti 40 miljoonaa euroa. Kauppa tehtiin kunnallisvaaliviikolla 2008 ja se uutisoitiin näyttävästi Fredriksonin kuvan kera. Taisi olla kaupungin historian kallein vaalimainos!
Jokaisen menestyvän kunnan ja kaupungin vetovoimaisuus muodostuu asukkaiden ja yritysten silmissä palveluiden, verotuksen ja energian sekä muiden asumiskustannusten kokonaisuudesta.
Ainakin energiakustannukset ovat Jyväskylässä karkaamassa käsistä, vaikka Keljonlahden voimalaitoksen piti alentaa kaukolämmön hintaa. Viimeisten viiden vuoden aikana - eli silloin, kun Keljonlahti-hanketta on puuhattu - sen hinta on noussut peräti 55.6 prosenttia. Maaliskuussa 2005 kaukolämmön arvonlisäveroton hinta oli 27 euroa/MWh, maaliskuussa 2010 jo 42 euroa/MWh.
Millaiseksi lämmön hinta vielä nouseekaan, kun yhteensä ainakin 350 miljoonaa euroa maksavien energiapolitiikan uudelleenjärjestelyjen maksaminen korkoineen alkaa? Lisäksi tulevat vielä 20-40 prosenttia samassa ajassa kohonneet vesi- ja jätevesimaksut.
On ilmeistä, ettei Jyväskylän Energian ja Jyväskylän Voiman taloutta ja hallintoa ole hoidettu vastuullisesti jyväskyläläisten veronmaksajien näkökulmasta. Tämän vuoksi on perusteltua, että yhtiöihin suoritetaan erityistilintarkastus, jonka yhteydessä asiat voidaan perusteellisesti selvittää.
Lisäksi kaupunkiomistajan tulee nimetä kevään yhtiökokouksissa niihin uudet hallitukset, joilla on kompetenssia vastata yhtiöiden asioista. Tätä edellyttää myös osakeyhtiölaki.
PETRI NEITTAANMÄKI
yhteiskuntatieteiden maisteri
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.