Martti Ahtisaarelta kysyttiin ennen vuoden 1994 presidentinvaaleja tv-uutisten presidenttitentissä 11.1.94, onko Suomi vielä puolueeton maa. Ahtisaari vastasi sanatarkasti: "Kyllä Suomi on puolueeton maa edelleen." Kysymykseen, käyttääkö Ahtisaari itse sanaa puolueeton, hän vastasi: "Joskus käytän, joskus en." Ahtisaari jatkoi toimittajien ihmetellessä vastausta: "Puolueettomuus heijastelee Suomen asemaa nimenomaan kylmän sodan aikana, ja jos joku haluaa käyttää sitä tänä päivänä, hyvä on." Ahtisaari siis totesi Suomen olevan puolueeton maa, mutta toisaalta viittasi puolueettomuuden olevan Suomelle rasite. Perusteluita väitteelleen Ahtisaari ei esittänyt.
Tasavallan presidentin neuvonantaja Alpo Rusi antoi 4.8.96 sanomalehti Kalevalle haastattelun, jossa hän totesi Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa johtaneen siihen, että nykyisin unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen on tärkeämpää kuin pyrkimys eristyvään kansalliseen politiikkaan. Kansallisella politiikalla Rusi tarkoitti puolueettomuuspolitiikkaa. "Suomi on valinnut yhteistyön Naton kanssa, ja se on toimiva ratkaisu", "Ei meidän pidä kieltäytyä ratkaisusta, jos se objektiivisesti vahvistaa eurooppalaista turvallisuutta yhteisöllisessä mielessä", "Näkemyksemme on selvä: EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vähittäinen vahvistaminen", sanoi Rusi haastattelussa.
Käytännössä unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen tarkoittaa unionin puolustusulottuvuuden kehittämistä Maastrichtin sopimuksen mukaisesti yhteisöpilarin puitteissa kohti sotilaallista liittoutumista ja Nato-jäsenyyttä. Rusin linjaukset tekee merkittäväksi se, ettei presidentin tärkein neuvonantaja anna haastattelua, millä ei ole presidentin hyväksyntää. Rusin mielipiteiden voidaan siis katsoa olevan maan ulkopoliittisen johdon uusi linjanveto.
Näyttääkin siltä, että tasavallan presidenttinä Martti Ahtisaari pyrkii neuvonantajansa suulla leimaamaan koko puolueettomuus-käsitteen vain kylmän sodan aikaan kuuluneeksi ja poistamaan puolueettomuus-sanan käytön suomalaisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. "Suomelle puolueettomaksi jääminen merkitsisi tänä päivänä eristäytymispolitiikkaa, kun se oli meille kylmän sodan aikana osallistumispolitiikkaa", "Puolueettomuuden välttämätön ehto on imperiaalinen ja autoritaarinen Venäjä. Sellaista ei Euroopassa enää ole", sanoi Rusi Kalevan haastattelussa.
Rusin haastattelussa kuvailemaa puolueettomuuspolitiikkaa Suomi harjoitti kylmän sodan aikana. Kaikki tietävät, että maailma on muuttunut, eikä kukaan ole vaatinutkaan enää tänä päivänä noudatettavaksi vanhaa puolueettomuuspolitiikkaa. Esimerkiksi Suomen Keskustan uuden periaateohjelman mukaan: "Perinteisillä puolueettomuuspolitiikan linjauksilla Suomi voi parhaiten turvata kansakunnan vapauden ja itsenäisyyden." Perinteiset puolueettomuuspolitiikan linjaukset tarkoittavat puolueettomuuspolitiikan ydintä: sotilaallista liittoutumattomuutta ja itsenäisen, uskottavan puolustusjärjestelmän ylläpitämistä. Näiden linjausten noudattamista ilmeisesti Rusikaan ei pidä eristäytymispolitiikkana.
Oikein käytettynä puolueettomuus-sana on yhdistävä käsite itsenäisen maan halulle pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana ja ylläpitää itsenäistä, uskottavaa puolustusjärjestelmää. Puolueettomuus on myös käsite, joka ymmärretään maailmalla. Sveitsi, Irlanti ja Ruotsi ovat puolueettomia maita, eivätkä ne ole eristäytyneitä. Onkin vaikea ymmärtää, miksi maan korkein johto haluaa hämärtää puolueettomuus-käsitteen määritelmän antamalla lausuntoja, jotka johtavat harhaan kansalaisia.
Yhtenä syynä voi olla viimeisin mielipidetutkimus (IS 12.7.96), jonka mukaan kansalaisten selkeä enemmistö (58%) haluaisi Suomen entistä selkeämmin julistautuvan puolueettomaksi maaksi. Tämä ei taida sopia kaikkien liittoutumista ajavien suunnitelmiin.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä