Siltaremontit ovat hidastaneet Keski-Suomessa tänä kesänä liikennettä erityisesti valtatie 13 osalta Saarijärvellä, nelostiellä Vaajakoskella ja 9-tiellä välillä Vaajakoski-Suonenjoki, jossa on kolmen sillan kunnostus parhaillaan käynnissä.
Satojen tuhansien autoilijoiden matkanteko on hidastunut merkittävästi ja pahimmillaan Vaajakoskella autoilijat ovat joutuneet odotteleman jonossa jopa puoli tuntia. Siltojen remonttityöt ovat sekä huonosti ajoitettuja että huonosti organisoituja. Työmailla näkee keskellä päivää ainoastaan muutamia henkilöitä töissä ja koneet seisovat vieressä. Eräillä siltatyömailla ei ole ollut päivä- tai viikkokausiin yhtään henkilöä töissä.
Lisäviiveettä tietöille ovat aiheuttaneet lehtitietojen mukaan asfalttityöntekijöiden lomat. Tällaista ei ammattimaisesti johdetussa toiminnassa saisi tapahtua. Suomessa on kymmeniä asfalttifirmoja, jotka tekevät tuloksensa kesäaikana ja järjestävät lomansa talvelle. Siltaremontit tulisi toteuttaa rivakasti kaksi- tai jopa kolmivuorotyönä valoisana kesäaikana.
Nyt jopa 6-8 viikkoa kestävät ja autoilijoita häiritsevät muutamien tai kymmenien metrin pätkien kunnostaminen voitaisiin toisella, järkevämmällä tavalla organisoiden tehdä muutamassa päivässä. Eri osavaiheet tulisi suunnitella niin että auki revitty silta ei odottele viikkotolkulla lomalta palaavia seuraavan työvaiheen suorittajia.
Tällaisissa tapauksissa kyse ei voi olla rahasta, vaan tien kunnostuksesta vastaavien tahojen tehottomuudesta. Samalla on kyse toimintaa rahoittavien tahojen - eli käytännössä meidän autoilijoiden - palvelujen laiminlyömisestä.
Tietöillä oli aikanaan suuri merkitys Suomen eri alueiden työllisyydelle. Työllisyysnäkökulmaa ei ole arvioitu nyt, kun on käyty keskustelua maamme rapistuvasta tieverkosta. Teiden kunto on heikentynyt niin valtavasti, että turvallisuus kärsii ja monien alueiden kilpailuetu heikkenee rapistuvan tieverkon myötä.
On syytä palauttaa mieliin, että tiemäärärahat ovat nyt alemmalla tasolla kuin vaikkapa 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa. Esimerkiksi 1980-luvun budjetin tiemäärärahat olivat yli prosentin bruttokansantuotteesta, kun ne ovat nyt enää noin puolen prosentin tasolla. Tienpito on heikentynyt määrärahojen supistuessa tilanteessa, jossa samaan aikaan ajoneuvokanta on kaksinkertaistunut.
Suuriin hankkeisiin, kuten moottoritiehankkeisiin, Kerava-Lahti-oikorataan tai esimerkiksi Vuosaaren satamaan rahaa on kyllä löytynyt. Samalla rahan puute on ollut todellinen ongelma perustienpidon ja radanpidon osalta.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mielestä perustienpidon määrärahakehys on johtamassa kestämättömään tilanteeseen ja esimerkiksi koko rataverkon säilyttämiseen liikennöitävässä kunnossa suunniteltu kehys ei riitä. Tähän liittyy keskustelu lakkautettavista ja purettavissa rataosuuksista.
Olen useissa valtioneuvostolle osoittamissani kirjallisissa kysymyksissä edellyttänyt Äänekoski-Haapajärvi -rataosuuden säilyttämistä ja kehittämistä. Raideliikenteen avaaminen kilpailulle voi jatkossa mahdollistaa jopa henkilöjunayhteyden Keski-Suomesta pohjoiseen.
On hämmästyttävää, että sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki esittää ensi vuoden budjettiin poikkeamista liikennepoliittisen ministerityöryhmän esittämistä väylähankkeista.
Tätä en voi keskisuomalaisena kansanedustajana hyväksyä. Lusi-Vaajakoski -tieosuus on saatava joka tapauksessa tällä vaalikaudella käyntiin aiempien päätösten mukaisesti. Hanke tulee toteuttaa Lahden moottoritien tapaan ripeästi riittävää työkapasiteettia käyttäen. Tämä toteutustapa on myös kansantaloudellisesti edullisin.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.