Paavo Lipposen hallitus on ollut koko toimikautensa ajan Euroopan unionin (EU) kuuliaisin mallioppilas ja Euroopan liittovaltiovisionistien haaveileman Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) varmin takuumies, jolta puuttuu kokonaan kansallinen linja Euroopan kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Nyt suunta on toivottavasti muuttumassa.
Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän uuden puheenjohtajan Erkki Tuomiojan voimakas EMU-kritiikki oli tärkeä keskustelun avaus Suomessa tähän asti suljettujen ovien takana käytyyn keskusteluun. Kymmenen uutisissa 6.11. Tuomioja kritisoi Suomen pankin ja valtionvarainministeriön tekemiä EMU-selvityksiä. Tuomiojan mukaan Suomessa on näyttänyt muodostuvan tavaksi, että selvitysmiehille annetaan valmiin toimeksiannon pohjalta tehtäväksi keksiä perustelut valitulle linjalle. Tuomioja ihmetteli, miksei Suomessa tehdä Ruotsin tavoin perusteellista EMU-selvitystä.
Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa 6.11. Tuomioja piti koko EMU-hanketta epäkypsänä ja epärealistisena suunnitelmana. Tuomiojan mielestä hanketta on runnottu eteenpäin pakottamalla, koska hankkeelle ei ole ollut kannatusta Euroopan kansojen keskuudessa.
Suomen nykyinen hallitus on lähtenyt ajamaan EMU-politiikkaansa tavalla, jossa kansan kriittistä mielipidettä ei kysellä. Tämä tuli selväksi kunnallis- ja eurovaaleja edeltävissä televisiokeskusteluissa, joissa Lipponen ja Niinistö totesivat useaan otteeseen, että Suomi sitoutui EU-jäsenyyden hyväksyessään Maastrichtin sopimukseen kirjattujen tavoitteiden toteuttamiseen, siis myös EMU-jäsenyyteen. EU:n taholta on myös viestitetty samankaltaisia viestejä, sillä Suomi ei neuvotellut EU-sopimukseensa Iso-Britannian ja Tanskan tavoin varausta, jonka mukaan EMU:n ulkopuolelle voidaan jäädä ilman juridisia ongelmia.
Vaikka Suomen eduskunta kuitenkin päätti EU-päätöksen yhteydessä, että se päättää EMU:sta itse erikseen, Lipposen hallitus näyttää toimivan EU:n edellyttämällä tavalla. Hallitus lähtee siitä, että täyttämällä kuuliaisesti kaikki EMU:n lähentymiskriteerit Suomi tukee parhaiten EMU-hankkeen toteutumista. Jos EMU-toteutuu, hallitus tulee sanomaan, että Suomi on sitoutunut EMU:un, eikä eduskunta voi päättää, että Suomi jää sen ulkopuolelle, koska siitä aiheutuisi juridisia ongelmia EU:n ja Suomen lainsäädännön välille ja siitä seuraisi poliittinen kriisi. Käytännössä eduskunnan EMU-ratifiointi on siis pelkkä muodollisuus tilanteessa, jossa EMU toteutuu.
Tuomiojan kannanotto on tässäkin suhteessa tervetullut. Jos Suomi haluaa tulevaisuudessa säilyttää oman rahansa, keskuspankkinsa, valuuttakurssi- ja rahapolitiikkansa ja muun talouspoliittisen itsenäisyytensä ja estää Euroopan unionia ottamasta peruuttamatonta askelta kohti liittovaltiota, Suomen hallituksen tulisi esittää EU:lle, että koko EMU-hankkeesta luovuttaisiin kokonaan.
Ruotsissa professori Lars Calmforsin johdolla toimineen ekonomistiryhmän laajan EMU-selvityksen yksi pää-argumentti suosituksessa Ruotsin jäämiselle ensimmäisten joukossa EMU:n ulkopuolelle oli korkea työttömyys, jonka ei uskota paranevan EMU:ssa, pikemminkin päinvastoin. Tämän argumentin luulisi herättävän myös suurtyöttömyydestä kärsivän Suomen EMU-kriittiset sosialidemokraatit ja ay-väen avoimeen keskusteluun siitä, minkälaisia ongelmia EMU-jäsenyys aiheuttaisi Suomessa.
Tuomiojan nouseminen SDP:n eduskuntaryhmän johtoon ja hänen esittämänsä linjaukset lähentänevät SDP:n ja keskustan viime aikoina kiristyneitä välejä. Olisi koko kansan etu, jos Suomen kahden suurimman puolueen johtohenkilöt kykenisivät keskustelemaan laajasti Suomen Eurooppa-politiikan suunnasta, arvoista ja tavoitteista ja löytämään yhdessä kansallisesti kestävän linjan.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo,
Jyväskylä