Suomi kärsii edelleen suurtyöttömyydestä, jonka reilu vuosi sitten työnsä aloittanut Lipposen hallitus lupautui puolittamaan vaalikauden loppuun mennessä. Hallituksen tähänastiset saavutukset ovat kuitenkin lupailleet lähinnä päinvastaista lopputulosta. Vaikka monet tärkeimmät taloudelliset tutkimuskeskukset ovatkin viime aikoina julkaisseet tutkimustuloksia, joiden mukaan Lipposen sateenkaarihallituksen työllistämisodotukset perustuvat epätodellisen suuriin kansantalouden kasvuodotuksiin, hallitus ei ole korjannut virheellistä kurssiaan. Kaikki kuitenkin tietävät, ettei hiipuva talouskasvu voi parantaa työllisyyslukujamme, eikä näköpiirissä ole mitään sellaista, mikä kansantalouden kasvuodotuksia merkittävästi nostaisi. Tämä tosiseikka olisi työministerin ja koko hallituksenkin ymmärrettävä ja kansalle tunnustettava.
Epäonnistuneen työllisyyspolitiikan lisäksi Lipposen sateenkaarihallitus on käynyt käsiksi kansalaisten perusturvaan. Näiden ratkaisujen myötä hallituspuolueista Vasemmistoliitto onkin ehtinyt jo syödä kaikki keskeisimmät vaalilupauksensa ensimmäisen hallitusvuotensa aikana. Eikö olisi jo ollut aika vetää johtopäätökset ja lähteä hallituksesta, puheenjohtaja Andersson? Ei ole ihme, että kansalaisten kärsivällisyys alkaa olla lopussa.
Lipposen hallituksen harjoittama, kuntien taloutta kurjistava politiikka koskettaa erityisesti pieniä läänejä. Tämä politiikka ei voi jatkua ilman vakavia seurauksia enää kauan. Läänien on lähdettävä taistoon itsenäisyytensä säilyttämisen puolesta. Lipposen hallituksen kaavailema lääniuudistus johtaisi toteutuessaan läänijakoon, joka olisi erityisesti pienten läänien kannalta epäedullinen. Tulevaisuudessa uusi läänijako johtaisi - vakuutteluista huolimatta - myös uuteen vaalipiirijakoon eduskuntavaaleissa, joka heikentäisi pienten läänien ehdokkaiden läpimenomahdollisuuksia eduskuntavaaleissa. Tälläista ratkaisua kukaan vastuuntuntoinen kansanedustaja puoluekannasta riippumatta ei voi olla tukemassa.
Tulevissa kunnallisvaaleissa kansalaisilla on mahdollisuus poliittiseen suunnanmuutokseen. Jotta suunnanmuutos olisi mahdollinen, poliittisen opposition on kyettävä tarjoamaan selkeä vaihtoehto Lipposen hallituksen politiikalle. Sen on sitouduttava huolehtimaan kunnan peruspalveluista, työllisyydestä, ympäristöstä ja koko Suomen tulevaisuudesta. Puolueiden on saatava ehdokaslistoilleen eri ikäisiä ja eri tehtävissä yhteiskunnassa toimivia henkilöitä, jotka ymmärtävät ja tuntevat laaja-alaisesti yhteiskuntamme kehittämisen tarpeita. Vahva asiaperusta ja aatteellinen pohja tulee olla vankka.
Syksyn kunnallisvaaleissa annetaan myös välitodistus hallitukselle ja otetaan samalla vauhtia vuoden 1999 eduskuntavaaleihin. Kunnallisvaalien yhteydessä pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa näytetään myös suuntaa Suomen politiikalle Euroopan unionissa.
Euroopan parlamentin vaaleissa kansan on tehtävä selkeä valinta kahden kehityssuunnan välillä. Kansan on päätettävä, antaako se äänensä Euroopan unionia Pohjois-Amerikan kaltaiseksi tiiviiksi liittovaltioksi ajaville, vai itsenäisistä kansakunnista koostuvan väljän valtioliiton kannattajille.
Suomen kannalta olisi parasta, mikäli europarlamenttiin valittaisiin mahdollisemman monta kansallisvaltiomme itsenäisyyttä: oman rahayksikkömme säilyttämistä ja sotilaallista liittoutumattomuutta korostavaa henkilöä.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä