Autoharrastukseni


Perheemme asui elokuusta 1978 syyskuuhun 1979 silloisen Saksan liittotasavallan pääkaupungissa Bonnissa. Isäni työskenteli Bonnin yliopistossa tutkijana, äitini puolestaan opiskeli Saksan kieltä omatoimisesti. Itse kävin leikkikoulua (Kindergarten).

Ostimme Xantenin kaupungista 24. elokuuta 1978 Opel Rekord 2.3 D -merkkisen auton, joka oli uutta, vuoden 1979 mallia. Auto on valmistettu Adam Opelin tehtaalla Rüsselsheimissa.

Auto maksoi tuolloin 17.030 Saksan markkaa. Valuutan myyntikurssi oli siihen aikaan (31.8.1978) 2.0645, joten auton hinnaksi tuli Suomen rahassa noin 35.158 markkaa. Merita-Nordbankenin sivuilta löytyvän rahanarvonkerroinlaskurin avulla laskettuna auto maksoi nykyrahassa noin 97.036 markkaa.

Tekniikan Maailman numerossa 5/1979 auton myyntihinnaksi on merkitty Suomessa 88.310 mk, joka on samalla laskurilla laskettuna nykyrahassa noin 226.957 mk. Autojen hinnat vaihtelivat maidemme välillä siis jo tuolloin melkoisesti!

Seuraavassa valokuva minusta ja uudesta Opelistamme tuolloisella kotipihallamme Bonnin Rolandseckin Bonner Strasse 31:ssa, Reinin varrella, elokuussa 1978:



Ja tässä koko perheemme kuvattuna juuri ennen lähtöä takaisin Suomeen syyskuussa 1979:



Auto tuotiin Suomeen 7. syyskuuta 1979, jonka jälkeen se rekisteröitiin 13. syyskuuta 1979 isäni Pekka Neittaanmäen nimellä tunnukselle XCT-199. Auto poistettiin rekisteristä 11. elokuuta 1980, ja laitettiin seisontaan odottamaan myyntiä, joka voisi tapahtua lain mukaan kahden vuoden kuluttua auton maahantuonnista. Myös rekisterikilvet palautettiin.

Auto rekisteröitiin uudelleen 22. toukokuuta 1981 tunnukselle XEL-990, ja se myytiin 19. toukokuuta 1982.

Runsaat 18 vuotta myynnin jälkeen, joulukuussa 2000, kävin läpi isäni vanhoja papereita, ja löysin niiden joukosta vanhan tullaustodistuksen, joka oli päivätty 10. syyskuuta 1979. Siitä kävi ilmi muun muassa entisen automme valmistenumero.

Olin kuullut, että ajoneuvohallintokeskuksen internet-sivuilta voi etsiä auton rekisterinumeron tai valmistenumeron perusteella omistajatietoja. Niinpä päätin selvittää, olisiko vanha automme vielä olemassa.

Löytämieni tietojen mukaan viimeinen rekisteriin merkitty omistaja, samainen henkilö, jolle auto oli vuonna 1982 myyty, oli poistanut auton rekisteristä 12. elokuuta 1993. Täten oli olemassa vaara, että auto on ehditty jo romuttaa. Onneksi näin ei ollut.

Niinpä päätin käynnistää prosessin auton hankkimiseksi takaisin. Otin yhteyttä ensin rekisteriin merkittyyn omistajaan, jolloin selvisi, että hän oli myynyt auton jo vuonna 1993. Auto ei ollut ollut tuon jälkeen rekisterissä, joka selittää sen, miksei uutta omistajaa oltu merkitty ajoneuvohallintokeskuksen rekisteriin. Sain kuitenkin haltuuni myös uuden omistajan yhteystiedot, kerroin auton omistushistorian, ja tein tarjouksen, joka johti toivomaani tulokseen.

Kauppakirja allekirjoitetiiin Kinnulassa 10. tammikuuta 2001, ja auto vaihtoi omistajaa katsastuksen jälkeen Viitasaarella 25. tammikuuta 2001, rekisteröitynä viimeiselle rekisteritunnukselle, XEL-990.

Tässä kuva autosta Viitasaaren katsastusaseman edustalla juuri ennen rekisteröintikatsastusta:



Sittemmin auton entisöintiin on uponnut pieni omaisuus mm. maalauksen, uusien kesä- ja talvirenkaiden sekä uusien kromattujen etu- ja takapuskureiden hankinnan, pohjan täydellisen alustakäsittelyn ja kaavojen mukaan valmistettujen istuinpäällysten sekä hands free- ja autostereolaitteiden hankinnan ja asennuksen myötä. Mutta tulostakin on syntynyt.

Tässä 23-vuotias Diesel Rekord kuvattuna Juhannuspäivänä 2001, ja sen ylpeä omistaja:



Kävijöitä tällä sivulla 31.12.2001 jälkeen