Ensimmäinen vaalikausi - Puheita ja kirjoituksia 1999-2002

Tähän kirjaan on koottu puheitani ja kirjoituksiani ensimmäiseltä vaalikaudeltani vuosilta 1999-2002. Kirjan tekstit on jaoteltu yhteentoista lukuun. Mukaan on liitetty myös materiaalia, jota ei ole aiemmin kokonaisuudessaan julkaistu.

Edellinen kirjani julkaistiin vuoden 1999 eduskuntavaalien alla. Pidin tuolloin, ja pidän edelleen, kansalaisten kannalta tarpeellisena, että ehdokkaana olevat tuovat vaalien alla esiin oman maailmankuvansa ja tulevaisuuden tavoitteensa perusteellisemmin kuin vain muutamalla vaalilauseella.

Vahvojen mielipiteiden esille tuominen on synnyttänyt kannatuksen lisäksi myös voimakasta vastustusta. Tällainen kahtiajakautunut suhtautuminen toimintaani on hallinnut ensimmäistä vaalikauttani. Asetelma on ollut oikeana pitämieni asioiden puolustamisen ja eteenpäin viemisen kannalta varsin vaativa.

Vaalitaisteluun käytäessä tilanne näyttää säilyvän valitettavasti ennallaan. Oma toimintatapani ja neuvoni tukiryhmälleni on kuitenkin selvä: vaalikampanjassani ei moitita kilpailevia ehdokkaita, vaan tuodaan esiin oman ehdokkaan vahvuuksia ja tavoitteita. Tämä toimintatapa tuo uskoakseni parhaan tuloksen myös oman puolueeni kannalta.

Keski-Suomea on kohdeltu valtiovallan toimesta viime vuosina kaltoin. Yhtenä syynä tähän on se, ettei maakunnalla ole ollut omaa ministeriä vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen. Nuorena kansanedustajana olenkin pitänyt tärkeänä ajaa eduskunnassa keskisuomalaisten etuja parhaan kykyni mukaan. Tämä käy ilmi muun muassa talousarvioaloitteistani, joista tärkeimpiä olen uudistanut vuosittain asioiden esillä pitämiseksi.

Olen keskittynyt eduskuntatyössäni valiokuntatyöskentelyyn ja kirjallisten valtiopäivätoimien tekemiseen, täysistuntopuheiden pitäminen on jäänyt osaltani vähemmälle. Tämä toimintatapa on ollut osaltani harkittu ja mielekäs. Kirjan liitteessä yksi on luettelo kaikista valtiopäivätoimistani. Niiden sisältö ja käsittelyvaiheet on löydettävissä eduskunnan internet-sivuilta: www.eduskunta.fi/Neittaanmaki_Petri

Liitteessä kaksi on eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 14.3.2000 osoittamani muistutuskirjelmä ministerivastuuasian vireillepanosta koskien pääministeri Paavo Lipposen virkatoimien lainmukaisuutta hänen 31.1.2000 ja 4.2.2000 yksin tekemiensä Itävalta-päätösten osalta. Tuolloin oli vielä voimassa vanha perustuslaki, jonka mukaan Suomen suhteista ulkovaltoihin päättää tasavallan presidentti.

Muistutuskirjelmä on järeä asiakirja, jota käytetään vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Se voi johtaa pahimmillaan ministerin virkatoimien punnitsemiseen valtakunnanoikeudessa. Muistutuskirjelmään vaaditaan vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoitus, jotka sainkin aluksi kirjelmäni tueksi.

Kirjelmästä nousi valtava kohu sen tultua julkiseksi, joka johti erikoiseen tilanteeseen, kun osa asiakirjan jo allekirjoittaneista kansanedustajista ryhtyi poistamaan siitä allekirjoituksiaan. Tämä johti muistutuksen raukeamiseen eduskunnassa.

Sen sijaan oikeuskansleri Paavo Nikula otti asian käsiteltäväkseen kansalaisten hänelle tekemien kanteluiden pohjalta. Hän päätyi tutkimustensa jälkeen antamaan 30.5.2000 moitteet Lipposelle tämän toiminnasta. Mihinkään oikeudellisiin toimiin Lipposta vastaan ei kuitenkaan ollut oikeuskanslerin mielestä edellytyksiä. Arvoitukseksi jää, olisiko perustuslakivaliokunta päätynyt toisensisältöiseen ratkaisuun asiantuntijoita kuultuaan.

Muistutuskirjelmän taustoista on kerrottu lisää tämän kirjan sivuilla.

Nyt eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa hallituksen ympärillä käy kova kuhina Itä-Saksan entisen tiedustelupalvelun, Stasin, hyväksi työskennelleiden suomalaisten henkilöllisyydestä.

Kun DDR lakkasi valtiona olemasta, suurin osa sen tiedustelupalvelujen (Stasi ja HVA) arkistoista päätyi Saksan ja Yhdysvaltain hallitusten haltuun. Näiden ns. Stasi-arkistojen nojalla on Suomelle toimitettu kahdessa eri vaiheessa kaksi listaa suomalaisista, joiden kohdalla on perusteita olettaa, että he ovat toimittaneet Suomen kansallisen turvallisuuden ja muiden etujen kannalta keskeisiä tietoja DDR:n tiedustelupalvelulle.

Vuoden 1990 listalla on sanottu olevan 20 nimeä ja vuoden 1999 listalla 10 nimeä. Jälkimmäinen tunnetaan Rosenholz-listan nimellä sen vuoksi, että sen laatimiseksi on hyödynnetty Yhdysvalloissa käytössä olevaa Rosenholz-koodiavainta peitenimien paljastamiseksi. Julkisuuteen Rosenholz-lista on tullut professori Alpo Rusiin kohdistuvien vakoiluepäilyjen vuoksi, vaikka ei ole mitään varmuutta, että hänen nimensä olisi kyseisellä listalla.

Suojelupoliisi ja sisäasiainministeri Ville Itälä ovat vahvistaneet Rusiin kohdistuvat vakoiluepäilyt, mutta he ovat halunneet samalla pitää Rosenholz-listan visusti salaisena. Tämä on herättänyt aiheellisia kysymyksiä menettelyn oikeudenmukaisuudesta.

Olen vaatinut hallitusta ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin Suomen kansallisen edun turvaamiseksi siten, että kaikkien DDR:n turvallisuuspalvelun hyväksi työskennelleiden suomalaisten toiminta ja erityisesti heidän viimeaikaiset ja nykyiset riippuvuutensa selvitetään.

Lisäksi olen katsonut, että olisi kaikkien osapuolten etujen mukaista että sekä vuosina 1999-2000 käyttöön saatu 10 nimen ns. Rosenholz-lista että vuonna 1990 saatu 20 nimen lista julkistettaisiin. Näin asian julkiselle riepottelulle saataisiin päätös, eikä asiaan tarvitsisi enää palata esimerkiksi vuosien päästä jonkun uuden vihjetiedon tullessa julkisuuteen.

Ainakaan toistaiseksi hallitus ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään edellyttämiini toimenpiteisiin, vaan se on piiloutunut suojelupoliisin selän taakse. Nähtäväksi jää, mitä asiassa jatkossa tapahtuu. Oikeuskansleri tutkii parhaillaan myös tätä asiaa kansalaisten kanteluiden perusteella.

Maaliskuussa 2003 järjestettävät eduskuntavaalit ovat merkittävät koko maan ja varsinkin Keski-Suomen kannalta. Yhteinen tavoitteemme on viedä niissä keskusta Suomen suurimmaksi puolueeksi, ja sitä kautta johtavaksi hallituspuolueeksi. Uskon, että myös onnistumme tässä tavoitteessamme.

Keskustalla on tulevalla vaalikaudella paljon tehtävää kaikilla politiikan osa-alueilla.

Suomen aluekehitykseen on saatava suunnan muutos. Maamme tasapainoinen kehitys on kaikkien suomalaisten etu ja se lisää ihmisten hyvinvointia. Maamme sisäistä muuttoliikettä tulee hillitä ja tukea niitä, varsinkin lapsiperheitä, jotka haluavat muuttaa haja-asutusalueille. Tämän suuntainen muuttoliike turvaisi näiden seutujen palvelutarjonnan.

Valtiolle on lisäksi palautettava perustuslain mukainen rahoitusvastuu siitä, että ihmiset saavat asuinpaikastaan tai varallisuudestaan huolimatta peruspalvelut. Ikääntyneen väestön peruspalvelut sekä inhimillinen kohtelu ja yksilölliset hoitovaihtoehdot täytyy turvata. Peruspalvelualojen työtekijöiden palkkaus on saatettava nykyistä paremmalle tasolle.

Työpaikoilla tahti kiihtyy ja yhä useampi uupuu työnsä ääreen. Nämä ongelmat vaativat sekä lainsäädännön muutoksia että työmarkkinajärjestöjen yhteisiä ratkaisuja. Sukupuoleen perustuvien palkkaerojen poistaminen on lähivuosien suurimpia haasteita.

Lapsiperheet tarvitsevat todellista tukea. Työelämän ja perheen yhteensovittaminen edellyttää myös elinkeinoelämältä sosiaalista vastuuta. Äitiys- ja vanhempainrahaa sekä lapsilisiä täytyy korottaa. Kotihoidontukijärjestelmää on laajennettava, sillä useimmille lapsille paras kasvuympäristö on oma koti. Neuvolajärjestelmä ei saa romuttaa.

Koululaisille on taattava turvallinen oppimisympäristö ja tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Luokkakokoja ei saa kohtuuttomasti suurentaa, kyläkoulut tulee säilyttää maaseudulla ja lähiökoulut kaupungeissa. Kokopäiväkoulukokeilua tulee laajentaa koko maahan. Opettajien jälkeen jäänyt palkkaus täytyy korjata ja koulujen varustelutasoa nostaa.

Opiskelijoiden asemaa on parannettava. Opintorahan ostovoima tulee nostaa edes vuoden 1992 tasolle. Opintotuen asumislisä on ympärivuotistettava ja opiskelijoiden tuloloukut poistettava.

Työttömyyttä tulee alentaa aktiivisella työvoimapolitiikalla sekä verotusta ja sosiaaliturvaa uudistavilla toimilla. Matalan tuottavuuden työn kysyntää on lisättävä alentamalla huomattavasti työnantajamaksuja näillä aloilla. Vaikutusta on tehostettava valikoivalla työllistämistuella.

Yrittäjyyttä tulee edistää korkean verokiilan alentamisella, työnantajabyrokratiaa keventämällä, ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta parantamalla ja yritysten sukupolvenvaihdoksia helpottamalla.

Suomalaista maa- ja elintarviketaloutta ei ole ilman elinvoimaista maaseutua. Siksi oman, turvallisen elintarviketalouden perustana olevien perheviljelmien elinvoima on turvattava myös laajentuvassa EU:ssa tarvittaessa kansallisin toimin. Sukupolvenvaihdoksiin kohdistuva perintö- ja lahjavero on poistettava, jotta nuorten viljelijöiden aloituskynnys ei nousisi liian korkeaksi.

Metsätalous on Suomen kansantaloudelle erittäin tärkeä. Puun hinnan tulee olla riittävän korkea ja verotus kohtuullinen, jotta metsänomistajille voidaan metsänhoidon ym. kulujen jälkeen taata kohtuullinen tuotto. Myös puun mittausmenetelmät tulee saattaa nykyteknologian edellyttämälle tasolle.

Suomessa on ryhdytty siirtymään entistä enemmän hajautettuun energiatuotantoon käyttäen biopolttoaineita. Tämä on ollut järkevä strategia. Se on luonut energiatuotantoon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta sekä luonut uusia työpaikkoja vaikeasti työllistettävillä alueilla ja edistänyt metsänhoitoa. Pidemmällä tähtäimellä tämä on myös edullisin ja turvallisin ratkaisu. Puu- ja pellettilämmitys on yhä useammassa kodissa päävaihtoehto.

Uuden eduskunnan on turvattava monipuolinen lämmön- ja sähköntuotantojärjestelmä ja kohtuuhintaisen energian saanti koko maassa. Suomeen tulisi lisäksi perustaa asiantuntijaelin, jonka tehtävä olisi valvoa polttoaineiden ja energian hintojen korotusten perusteita. Seuranta perustuisi hintaindeksiin, josta kuluttaja voisi seurata polttoaineiden ja energian hinnanmuodostusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus perustuu itsenäiseen, uskottavaan puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen. Se tulee säilyttää turvallisuuspoliittisena perusratkaisunamme myös tulevaisuudessa.

EU:n liittovaltiokehitys tulee pysäyttää. Voimme vaikuttaa tähän EU:n tulevaisuuskonventissa ja tulevassa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). EU:n laajentuessa Suomen on ajettava nykyistä päättäväisemmin omaa kansallista etuaan muiden EU:hun kuuluvien Pohjoismaiden, Ruotsin ja Tanskan, tavoin. EU:n päätösvaltaa ja varainkäyttöä tulee palauttaa muun muassa alue- ja maatalouspolitiikassa takaisin jäsenvaltioille.

Tämän vuoden alusta voimaan tullut laki alueiden kehittämisestä lisää mahdollisuuksia maakuntien omaehtoiseen ja kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Lain pohjalta valmistellussa maakuntaohjelmassa arvioidaan Keski-Suomen kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet, asetetaan yksityiskohtaiset tavoitteet ja laaditaan suunnitelma ohjelman rahoittamiseksi.

Aiemmin irrallisina kehittämisohjelmina toteutetut EU:n alueohjelmat, aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat ja monet muut maakunnan kilpailukykyä ja vetovoimaa lisäävät hankkeet sovitetaan maakuntaohjelmassa yhteen.

Valtiovallan tulee sitoutua maakuntaohjelmien toteutukseen sekä vahvistaa maakuntaliittojen ja TE-keskusten asemaa. Teknologian kehittämisvaroja tulee jakaa ja kohdentaa tasaisemmin maan eri osiin. Päätösvallan siirtäminen keskushallinnosta maakuntatasolle vahvistaa alueiden omaehtoista kehittämistä.

Osaavan työvoiman tarpeen turvaamiseksi Suomeen luotua hajautettua koulutusjärjestelmää tulee edelleen kehittää. Kullakin alueella täytyy olla haluamansa koulutuselementit käytössään. Jyväskylän yliopistolle tulee antaa oikeus teknistieteellisen koulutuksen järjestämiseen.

Keski-Suomen tiestö on muita maakuntia huonompi. Päätieverkon kunnostaminen ja uudelleenrakentaminen tulee toteuttaa ripeästi käyttäen erilaisia rahoitusmalleja. Lusi-Vaajakoski -moottoritien rakentaminen tulee aloittaa pikaisesti ja heti sen jälkeen Kirri-Äänekoski -tieosuus. Myös perustiestön kunnosta ja turvallisuudesta sekä autoilijoille että muille tiellä liikkuville tulee huolehtia.

Tässä lyhyesti asioita, jotka koen tulevan vaalikauden tärkeimmiksi tavoitteiksi.

Olen valmis työskentelemään myös tulevalla vaalikaudella keskisuomalaisten tuntoja kuunnellen rohkeasti ja määrätietoisesti oikeana pitämieni asioiden puolesta.

Eduskunnassa 30.1.2003,

Petri Neittaanmäki